Yllätyin, miten professori Vainio-Korhosen kirja hiljalleen alkoi elää, so. siirtyä kädestä mieleen. Alun epäily ja pieni vastahanka kirjaa kohtaan suli ja aatelisnaisen elämä kävi tutuksi. Henkilöhistorian kautta autonomian aika avautui aivan eri tavalla kuin virallisen historiakirjoituksen, sen koulussa opitun.
Sofie Munsterhjelmin (1801-1867) elämä on elävän läheistä seurattavaa tekijän löytämien ja käyttämien autenttisten materiaalien ansioista: oppimis-päiväkirjat, tilikirjat, kuitit, piletit, runot, kiharat jne. paljastavat monenlaista mielenkiintoista pääteltävää. Tämä aatelisnainen joutuu tanssinpyörteistä karun arjen pyörteisiin, jossa lopulta on leikki kaukana yhden väärän valinnan jälkeen.
Rakkaus/avioliitto postimestari Lars von Platenin kanssa osoittautuu tuulentuvaksi, Toivonniemen kartano kaikkine omaisuuksineen ei riitä kuittaamaan petollisen aviomiehen velkoja. On lähdettävä sukulaiskartanoihin ja Helsinkiin jatkamaan elämää ja ennen kaikkea kouluttamaan Sofia-tytärtä tulevaisuutta varten. Toinen lapsista Carl-poika on pitkään isän hoivissa Pietarissa, josta isä häipyy Kaukasukselle sotimaan, kuten sittemmin poikakin.
Jyrkät olivat säätyrajat ja etenemismahdollisuudet yhteiskunnassa ja jokapäiväisessä elämässä 1800-luvulla, naisen asema heikko. Silti, kun sattui aateliksi syntymään, ei Sofienkaan tarvinnut vuokratilallaan lannanluontiin maapohjaisessa sekasontanavetassa ryhtyä; tilikirjasta näkee, että Sofie on maksanut lannanmätöstä ruplan ja Rajalalle 80 kopeekkaa levityksestä kesantopellolle.
Tuskin Rajalassa joululahjaluettelo yhtä erikoiselta näytti kuin Toivoniemen kartanossa Tuuloksessa: kilpikonnanluinen kampa Sofielle, lompakko Carlille, käsityökori, hammasharja, hiusrasva, tarvikkeita silkkikukkien valmistukseen, mustaan samettinauhaan käärittyjä kirjalahjoja, kirjepaperia sukulaisille.
Ja oliko Rajalan torpassa tanssiaisia tahi nautittavissa virvoitusjuomia, mantelimaitoa, viinirypäleitä, jäätelöä, makeisia, lämmintä punssia kuten tehtailija Ramseyn kotona Helsingissä? Jollaista Helsingissä vuokralaisena ollessaan Sofiekin joutui sivusta katselemaan, ennen kuin taas jaloilleen pääsi ja omin voimin eteenpäin ja takaisin Toivoniemeen.
Sofie Munsterhjelmin elämäntarinan myötä professori Kirsi Vainio-Korhosen tarkoitus on näyttää naisen aseman vahvistumista 1800-luvulla ja koko yhteiskunnan vähittäistä muuttumista tasa-arvoisemmaksi uutta vuosisataa lähestyttäessä.
Nyt vuonna 2021, toisenkin vuosisadan mentyä, tuo prosessi on edennyt jo aika pitkälle koulutuksen kautta: mm. nainen professoriksi, kuten kirjan tekijä.