Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjan ensimmäisten sivujen perusteella en olisi uskonut, että tulen pitämään kirjasta niin paljon kuin lopulta pidin. Chris Cleaven Sodassa ja rakkaudessa alkaa kepeänä ensirakkauden huumana, jatkuu toisen maailmansodan Lontoon ja piiritetyn Maltan kuvauksilla ja päättyy koruttomasti mutta toiveikkaasti.
Mary North on 18-vuotias yläluokkainen tyttö, joka haluaa tuntea itsensä hyödylliseksi, sillä onhan sota ja kaikkien on kannettava kortensa kekoon. Mary päätyy omaksi pettymyksekseen opettajaksi. Yllättäen hän viihtyy lasten kanssa, mutta pesti jää silti lyhyeen. Romanssi Lontoon kouluista vastaavan Tomin kanssa kuitenkin jatkuu, kuten jatkuvat öiset pommituksetkin. Tomin kämppis Alistair on lähtenyt vapaaehtoisena sotaan päätyen Maltalle, jota akselivallat piirittävät yli vuoden päivät. Sota vaatii omat uhrinsa eikä kukaan säästy. Mary, Tom ja Alistair sekä Maryn paras ystävä Hilda menettävät sodalle muutakin kuin nuoruutensa.
Sotatapahtumien ja pommitetun Lontoon ohella on kyse paljosta muustakin. Lyhyen opettajauransa aikana Mary on tutustunut Amerikasta kotoisin olevaan mustaan poikaan Zacharyyn. Rotusorto on voimissaan eikä näiden kahden ystävyyttä katsota hyvällä. Mary on aikaansa edellä oleva idealisti, joka käy omaa sotaansa vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ja asennneilmastoa kohtaan. Maryn kotona on tietysti leegio palvelijoita, isä hoitaa tärkeää ministerin tonttia ja äiti huolehtii seurapiirinäkyvyydestä. Cleave on parhaimmillaan näissä aikalaiskuvauksissa – millaista palvelukulttuuri silloin olikaan!
Mukaansa tempaava tarina ei ole kevyt. Alun romanttinen kupla puhkeaa pian pommitusten alettua eikä kirjoittaja säästä lukijaa niiden tuhoilta. Silti sotakaan ei pysty tappamaan huumoria ja ystävyyttä. Henkilöiden välinen kekseliäs sanailu ja vitsikkäät kommentit ovat välillä, no vähän liiankin kekseliäitä. Jokainen kirjan henkilö joutuu kuitenkin kohtaamaan omat huonot puolensa ja löytämään oman selviytymisstrategiansa sodan kauheuksien keskellä.
Pelkäsin hieman, mitä lopusta tulee. Kaikkien kauheuksien jälkeen ei vain voi koittaa siirappinen loppu. Kirjailija väistää tyylikkäästi kliseet ja tavoittaa autenttisen oloiset tunteet; Millaista on, kun kaksi sodan rikkomaa yksilöä haluaa yrittää rakastaa, mutta sota on tappanut kaikki tunteet. Loppusanoissa Chris Cleave kertoo käyttäneensä kirjan henkilöiden esikuvina omia isovanhempiaan. Taustatyö on tehty muutenkin hyvin: esimerkiksi Maltaan liittyvät historialliset faktat pitävät paikkansa. On kamalaa sanoa, että näinkin rankasta aiheesta tehty kirja voisi olla viihdyttävä, mutta se on.
