Paavo Rintalan tunnetuimpiin teoksiin kuuluu Sissiluutnantti, mutta hänen tuotannostaan löytyy paljon muitakin sotaa käsitteleviä teoksia. Sodan ja rauhan äänet pohjautuu Yleisradion äänityksiin, joissa sotilaat kertovat kokemuksiaan ja ajatuksiaan jatkosodasta turhia peittelemättä.
Kannaksen kesän 1944 taistelut olivat armottomia. Suomalaiset kamppailivat kirjaimellisesti viimeiseen veripisaraan saakka suuren mies- ja aseylivoiman omaavaa vihollista vastaan.
Kirjan pääosaan nousevat Äyräpään Sillanpään tapahtumat. Suomalaisten asemat ovat hankalassa paikassa, jonne kulkiessa pitää ylittää vuolaasti virtaava Vuoksi. Joesta ja sen ylityksestä tuleekin kuin elämän ja kuoleman symboli. Sotilaiden muistelut ovat erityylisiä, mutta kaatumiset ja haavoittumiset ovat arkipäivää kaikille.
Lopulta saavutettiin rauha, mutta kaikille rintamalta selvinneille se ei merkinnytkään taistelun loppumista. Elämä runnellussa kotimaassa oli rankkaa, ja siviilielämän ”poterossa” piti pärjätä yksin. Etenkin pohjoisessa asuvien tilallisten sekä kalastajien kohtelu saa Rintalta suurta kritiikkiä.
Rintala osaa tyylin, joka kunnioittaa sodassa menehtyneitä sekä sieltä hengissä palanneita, mutta kritisoi samalla itse sotaa.