Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toinen maailmansota ei säästänyt ketään, ei lapsia eikä naisiakaan. Venäjällä juhlitaan toukokuun 9:ntenä urheita miehiä, jotka vapauttivat maan fasistien kynsistä. Mutta näiden miesten joukossa oli suuri määrä naisiakin. Svetlana Aleksijevitš antaa äänen näille sodan epäinhimillisyyksien sekaan joutuneille.
Sodalla ei ole naisen kasvoja on järkyttävä teos neljästä vihan ja kuoleman vuodesta itärintamalla. Se on teos tavallisista sotilaista, sairaanhoitajista, partisaaneista, kaikenlaisista naisista kaikenlaisissa rooleissa rintamalla ja sen takana. Tytöistä, joiden isät ovat kadonneet. Tytöistä, jotka pääsivät pakoon, kun koko muu perhe ammuttiin. Äideistä, jotka laittavat lapsensa kantamaan miinoja. Vaimoista, jotka seuraavat miestään etulinjaan. Eivät nämä naiset sankareita ole – he haluavat vain selvitä hengissä ja auttaa lähimmäisiään, jos mahdollista.
Sodalla ei ole naisten kasvoja on syntynyt haastatteluista, jotka Svetlana Aleksijevitš on kerännyt lukuisien vuosien mittaan ympäri maata. Kirjan ensimmäinen versio ilmestyi jo 1980-luvulla, ja siitä tuli valtava myyntimenestys; suomeksi se ilmestyi 1988 (Progress/SN-Kirjat). Kirja edusti Neuvostoliitossa uutta ajattelua: nyt tällaisista kokemuksista sai jo puhua, ennen ei. Sota oli voitettu ja se siitä, pärjätkää muistojenne ja arpienne kanssa! Kirja ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Aleksijevitš sai jatkuvasti lisää haastattelupyyntöjä, yhä uusia osoitteita, yhä uusia ääniä. Kirjasta tuli hänelle 25-vuotinen projekti.
Sodalla ei ole naisen kasvoja on erittäin tärkeä teos. Sen jokaiselta sivulta, jokaiselta riviltä, huokuu pasifismi, huuto sodan mielettömyyttä vastaan. Miten kukaan voi koskaan haluta sotaa, miten siihen asti voidaan mennä? Tämä kirja kannattaa lukea.
