Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Skutsi tuli ostettua Kirjamessuilta puhtaasti heräteostoksena hienon kannen houkuttelemana, mutta jokin vaisto minulla näköjään osui oikeaan, sillä Skutsi on nyt lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana. Eipä siinä muuta kuin lukemaan kirja pikavauhtia ja toteamaan, että ehdokkuus on aivan ehdottomasti ansaittu.
Skutsi kertoo neljästä nuoresta, jotka pistetään enemmän tai vähemmän vastentahoisesti kehittävälle muutaman päivän vaellukselle. Retki tosiasioiden äärelle ei tietysti onnistu, jos teinit vain roikkuvat kännykällään, joten ne kerätään heti alkujaan pois. Eräoppaan johdolla homma lähtee kuitenkin sujumaan, ja tunnelma vähitellen nousee nuorten kertoessa toisilleen kauhutarinoita iltanuotiolla. Kuoleman vierailu leirissä sotkee kuitenkin kaikki suunnitelmat ja vaellus muuttuukin selviytymistaisteluksi. Vaaniiko nuoria pimeydessä jokin muukin kuin heidän omat pelkonsa?
Päivi Lukkarila rakentaa tunnelmaa taitavasti. Lukiessa näkee kyllä mihin suuntaan tarina on menossa, mutta se ei ole heikkous, vaan päin vastoin se rakentaa vääjäämätöntä uhan tuntua. Tarinan näkökulma vaihtuu luvusta toiseen ja nuoret tuntuvat paitsi uskottavilta henkilöiltä, niin heidän sisäinen äänensä myös eroaa selvästi toisistaan. Ensialkuun hieman rasittavilta evvk-nuorilta tuntuvat tyypit saavat nopeasti syvyyttä, ja heidän kauttaan käsitellään monia teini-ikäisille ominaisia epävarmuuksia ja huolenaiheita.
Hassua kyllä, Skutsi ei kelvannut isompien kustantamojen talliin, vaan se on julkaistu Lukkarilan oman kustantamon kautta. Tämä on lienee jonkinlainen osoitus siitä, miten paljon laatukirjallisuutta jää loppujen lopuksi julkaisematta, mutta onneksi tässä tarinassa on onnellinen loppu. Skutsi paitsi julkaistiin, niin se on myös poikkeuksellisen tunnelmallinen ja juuri sopivan tiivis kauhukertomus.
Kirja on mielestäni aivan täysin nappisuoritus oikeastaan vain hieman töksähtävää loppua lukuunottamatta. Tarinan lopetus olisi mielestäni kaivannut jotain huipennusta tai sitten monitulkintaisuutta, mutta eipä tämä ei ole mikään maailmaa kaatava asia muuten vahvassa kokonaisuudessa. Erittäin vahva suoritus, tämä kannattaa lukea!