Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aura Koivisto julkaisi ensimmäiset kirjansa jo lapsena. Häntä ovat aina inspiroineet koirat ja muutkin eläimet; myös hänen uudessa rikosromaanissaan pikkuinen sekarotuinen Eero-koira on tärkeässä roolissa, kun se löytää ruumiita tarkalla vainullaan.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat aluksi hyvin idylliseltä näyttävään maalaiskylään jossain päin Itä-Suomea; kirjastonhoitaja Saimi on tutkijamiehensä Alpin kanssa halunnut vetäytyä maaseudun rauhaan, ja hanke näyttääkin onnistuneelta. Saimi nostaa perunoita ja porkkanoita maasta ja hoitaa kanoja, joiden munia kelpaa viedä naapureillekin tuliaisiksi. Naapurustossa elääkin sitten hyvin kirjava ihmisgalleria: on touhukas karjalaismummo Helmi ja hänen peräkamaripoikansa Jussi, iloinen leski Ansa ja hänen toyboynsa Turo sekä hapankorpuksi kutsuttu ikuinen valittaja Laura.
Vaan maalaiskylän idylli tietenkin särkyy, kun ensin kuolee Ansa, jonka Saimi löytää. Alkuun tilanne vaikuttaa ehkä sairauskohtaukselta tai itsemurhalta, mutta ei Saimi murhankaan ajatusta voi jättää pois laskuista. Ja kun seuraava kuolemantapaus on sitten ilmiselvä murha, alkaa Saimi jo epäillä, että maaseudun tyynen pinnan alla vaanii sarjamurhaaja. Alpi, joka käy kaupungissa töissä, alkaa jo huolestua vaimonsa turvallisuudesta, mutta reipas Saimi ei vähästä hätkähdä.
Sivusaalista on suhteellisen runsaasta ruumismäärästään huolimatta jotenkin mukavan puhdasmielinen vanhanajan dekkari, jossa epäilykset murhaajan henkilöllisyydestä kohdistuvat milloin kehenkin, ja lopullinen ratkaisu on onnistuttu pitämään ihan hyvänä yllätyksenä. Kirjan kieli on moitteetonta ja sujuvaa, ja huumoriakin on saatu mukaan. Tätä kirjaa voisi siis hyvinkin suositella niille, joille nykyaikaiset väkivalta- ja terrorismidekkarit ovat liikaa.
