Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Väinö Hämeen-Anttila oli monipuolinen kirjallisuuden ja kulttuurin hahmo 1900-luvun alkupuolella. Toimiessaan 1920-luvulla Kariston kirjallisuusjohtajana hän sai päähänsä laatia yksinään uuden kaksiosaisen tietosanakirjan. Muut työt kärsivät, mutta Uuden tietosanakirjan ensimmäinen osa näki päivänvalon vuonna 1928 ja jälkimmäinen neljä vuotta myöhemmin. Hämeen-Anttilan ensyklopedia tuomittiin jo tuoreeltaan järkyttäväksi epäonnistumiseksi.
Hypätään ajassa 80 vuotta eteenpäin. Yleisradiota 20 vuotta palvellut Minna Lindgren on ihmeissään yhtiössä puhaltavista uusista markkinatuulista. Kaikeksi onneksi hän pääsee parin kuukauden lomalle, jona aikana hänellä on aikaa miettiä tulevaisuuttaan. Loman aikana Lindgren alkaa ajatella toden teolla, onko hänellä ja työpaikallaan enää mitään yhteistä. Vähitellen sekä kovien talouspaineiden alla toimivalle työnantajalle että Lindgrenille alkaa käydä selväksi, että pitkä liitto on tulossa päätökseensä.
Onneksi Minna Lindgrenillä on nyt aikaa lukea Hämeen-Anttilan Uutta tietosanakirjaa a:sta alkaen. Alkaa muotoutua kirja nimeltä Sivistyksen turha painolasti. Toisin kuin Hämeen-Anttilan tietosanakirja, Minna Lindgrenin teos on puhdas napakymppi. Sivistyksen turha painolasti seurailee Hämeen-Anttilan sanakirjaa reunahuomautuksina ja muistiinpanoina, luetteloina ja muistoina. Lindgrenin parodinen kommentaari on aivan hillitöntä luettavaa. Lindgren ottaa ilon irti vanhentuneista tiedoista, maukkaista sananselityksistä, sanakirja-artikkelien asenteellisuudesta ja vaikka mistä. Samalla hän kertoo niin omaa kuin Väinö Hämeen-Anttilankin henkilöhistoriaa. Kuinka hienosti Lindgren sitookaan omat arkiset kokemuksensa sateisesta etelänlomasta puhelinmyyjiin, Puujalka-Mummosta toimitusjohtajiin ikivanhan tietosanakirjan poskettomaan sisältöön!
Kun aiemmin vinkkasin Minna Lindgrenin Musiikki on vakava asia -teosta, äityi päätoimittajamme Mikko kehumaan kirjaa pöyristyttävän hauskaksi. Sitähän se olikin, mutta Sivistyksen turha painolasti on vielä jotain enemmän. Sain kirjaa lukiessani useita, useita aivan pidäkkeettömiä naurukohtauksia. Minna Lindgren on aivan pitelemätön kirjoittaja. Tämä kirja kannattaa lukea!
