Uudessa kirjassaan tekijä kuvaa elämäänsä Moskovassa, mutta ei pelkästään enää kirjeenvaihtajana. Hän kertoo, millaista on olla nuori sinkkunainen, jolla on hyvä työpaikka ja paljon ystäviä. Myös miehiä ja suhteita, mutta jonka elämä tuntuu silti joskus yksinäiseltä, vaikka hän nauttiikin siitä täysillä.
Työ on hektistä ja vie aikaa. Ystävät ovat elämän tärkeä voimavara. Lukija saa taas paljon tietoa venäläisyydestä, suurista ja pienistä sieluista, mutta myös kirjoittajasta ja tämän elämänfilosofiasta, nuoruudesta ja kodista. Hän kertoo avoimesti elämästään yksin, tapaamistaan ihmisistä, suurkaupungin sosiaalisesta koodistosta, äkkirikkaista, liikemiehistä, upeista juhlista sekä taas lämpimistä suhteista läheisiinsä koto-Suomessa.
Kirja poikkeaa Laurénin aikaisemmista teoksista huomattavasti. Tämä on kirja hänestä itsestään, hänen elämästään; romansseja, intohimoa, rakkautta. Huumoria, kotielämää, arvostuksen kohteita ja muistoja. Hän paljastaa itsestään ja taustastaan lähes kaiken, jättämällä kuitenkin vielä jotain kerrottavaksi sukulaisillekin…
Sitten saavuin Moskovaan ei ole enää pelkästään raportti kaupungista ja etuoikeutetusta elämästä siellä, se on kertomus siitä, miten Moskova on sieluntila. Se on myös kertomus nuoresta naisesta, joka etsii omaa tietään, saa kokea pettymyksiä, mutta ei menetä elämäniloaan, sinnikkyyttään eikä huumorintajuaan. Ei, vaikka maailma joskus potkii päähän ja venäläisyys jyrää alleen.
Kirjeenvaihtajalta poikkeuksellisen omakohtainen muistelma- ja tunnustuskirja, joka ansaitsee paikkansa jokaisen sinkun kirjahyllyssä. Sillä sinkuista tässä puhutaan, paljon. Analysoidaan valintaa yksinelämisestä ja lapsettomuudesta, käydään melkoisia keskusteluja ystävien kanssa sekä päädytään omaan ratkaisuun. Laurén kertoo lopulta myös, minkä ratkaisun hän teki.
Avoin ja koskettavakin tilitys omasta elämästä. Suosittelen ihmissuhteista, vierailla mailla työskentelystä sekä eri kulttuureista kiinnostuneille ja ehkä itsekin elämänmuutosta kaipaaville ikisinkuille.