Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Anna-Mari Kaskisen elämäntäyteiset runot ovat aina puhutelleet minua syvästi. Nyt koronakeväänä Sitten kun olen vanha -kirjan runoilla on aivan erityinen merkityksensä ja paikkansa. Ikääntyminen tuo mukanaan kipua ja luopumista, mutta ihmisarvo on vakio – jokaisen elämä ainutlaatuinen ja arvokas.
Kirjan runot antavat kasvot elämänkokemukselle ja -rikkaudelle. Mennyttä voi katsoa armollisin silmin: Niin onnea ja onnistumisia kuin virheitäkin. Omanlaisesta elämästä voi olla kiitollinen. Paljon olisi annettavaa myös eteenpäin, joten toiveena on vierelle pysähtyvä ja aikaansa antava läheinen. Mummoilla ja papoilla ei ole parasta ennen -päiväystä otsassaan, saati viimeistä käyttöpäivää. Ei sittenkään, vaikka muistisairaus pyyhkii yhteisen ajan pois tai kun jalat eivät enää kanna.
Kaskisen runot puhuvat myös pelosta, levottomista öistä laitoksen hämärässä. Miten tärkeää avuttomuuden keskellä on tuntea käsi kädessään:
”Kerro, että tästäkin päästään eteenpäin
Kerro, että toivo on, vaikkei sitä näy
Jälkeen epävarmuuden kaikki hyvin käy.”
Kaskisen runot muistuttavat lukijaansa lempeästi siitä, että jokaisessa elämänvaiheessa ihminen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Nyt kun fyysisiä tapaamisia on rajoitettu erityisesti ikääntyneiden osalta, tarvitaan entistä tietoisemmin henkistä läheisyyttä. Ehkä voisit osaltasi lähettää sitä tänään eteenpäin, vaikka sitten näiden runojen muodossa. Aivan omiaan myös lahjakirjaksi tämä!
