Saapuessaan Las Vegasin lentokentälle Alan Grofield laittaa lantin peliautomaattiin. Rullat pysähtyvät kolmeen sitruunaan, ja automaatti alkaa sylkeä kolikoita. Alanista tuntuu, että hänen hyvä onnensa päättyy tähän, sillä tunnetusti sitruunat eivät valehtele. Alan on matkalla suunnittelemaan ryöstökeikkaa lähes tuntemattoman jengin kanssa, ja mitä onneen tulee, se todellakin loppuu kertarysäyksellä. Tekeillä on keikka, jonka suunnitelmassa potentiaaliseen tuottoon nähden ei ole tolkun häivää, mutta kun Grofield yrittää hankkiutua jutusta eroon, saa hän peräänsä todellisen sekopään. Mutta sitten saalis vaihtuu saalistajaksi, kun kahnaus alkaa käydä henkilökohtaiseksi.
Donald E. Westlaken pseudonyymi Richard Stark keskittyi tuotannossaan kovaotteisiin jännäreihin, joista tunnetuimmissa seikkailee konna nimeltä Parker. Sitruunat eivät valehtele kuuluu Parker -sarjan sivuraiteelle, jossa pääroolia näyttelee kehnosti tuottavia teatteriprojektejaan rikoksien avulla rahoittava Alan Grofield. Henkilöhahmot ovat selkeästi tyypiteltyjä genren parhaiden perinteiden mukaisesti, ja onpa tämän teoksen ilmestymisen aikoihin debytoineen Dortmunderin ja hänen kumppaneidensa piirteitä jo vähitellen hivuttautumassa mukaan – kuitenkin vielä vähemmän humoristisissa merkeissä.
Sitruunat eivät valehtele on näppärä rikostarina, jossa jännitystä riittää ja jonka juoni yllättää viimeisille sivuille asti. Sen päähenkilö Grofield on miellyttävän humaani hahmo muuten varsin synkässä seurueessa. Valitettavana piirteenä on vallankin kirjan loppua kohti lisääntyvä huolimattomuus oikoluvussa, mutta isossa kuvassa se ei kuitenkaan hirveästi haittaa. Donald E. Westlake saa aina Kirjavinkeiltä suosituksen.