Ensimmäinen Jussi-gaala antoi viitteitä kahdesta asiasta, jotka tulisivat toistumaan: palkintokategoriat eivät oli kiveen hakattuja, eikä suomalainen elokuva aina ole niin hyvää, että sitä haluttaisiin palkita edes kannatusmielessä.
Suomalaisen elokuvan historia on pidempi kuin Jussi-gaalan ja -palkintojen, mutta Jussien 80-vuotinen historia kattaa valtaosan suomalaisen elokuvatuotannon isoista murrosvaiheista. Ensimmäinen Elokuvajournalistit ry:n tuottama Jussi-gaala järjestettiin vuonna 1944 tuomaan valoa ja tähtiloistetta ei vain sodan lamaannuttamalle elokuvateollisuudelle vaan laajemmin myös koko sotaa käyvälle Suomen kansalle.
Jussien historian alkutaival kytkeytyi tiukasti yhteen suomalaiseen elokuvajournalismiin ensimmäisestä gaalasta lähtien. Elokuvajournalistit ry tarjosi esiripun verhoaman näyttämön palkintojen jakamiselle, jonka takaa tehdyt päätökset palkinnon saajista eivät aina miellyttäneet elokuva-alan kaupallisia toimijoita. Sittemmin palkintojen jakaminen on annettu huomattavasti isomman elokuvan tekoon osallistuvan ihmisjoukon tehtäväksi ja palkintojen jakokategoriat ja -kriteerit ovat vakiintuneet ja ovat nykyisellään läpinäkyvämmät kuin Jussi-palkinnon ensimmäisinä vuosikymmeninä.
Matti Rämön ja Anton Vanha-Majamaan kirjoittama Sitkeä Jussi : 80 vuotta elokuvaa, kriisejä ja tähtiloistoa on kiinnostava ja kokonaisvaltainen katsaus Jussi-palkinnon historiaan. Palkinnon historian ohessa kirjoittajat luovat myös mielenkiintoisen näkymän sekä suomalaisen elokuvan sodan jälkeiseen kehitykseen ja merkittäviin elokuviin että henkilöihin, jotka elokuva-alan taustalla ovat vaikuttaneet. Ilmeisen suppeaa palkintoa koskevaa kirjallista dokumentaatiota tukemaan tehdyt noin 50 haastattelua tuovat myös hienosti elokuva-alan tekijöiden kokemuksia ja tuntemuksia esiin palkinnon historian eri vaiheista ja nämä äänet tekevät kirjasta erittäin viihdyttävän lukea.