Sisko Malinen on taitava kirjoneulesuunnittelija, jonka Sissukat-niminen Facebook-ryhmä on ollut jo pitkään suosittu. Tähän ensimmäiseen kirjaansa Malinen on koonnut lähinnä luonnosta innoituksensa saaneita malleja, joista suurin osa on naisille tarkoitettuja polvisukkia. Pari lyhytvartistakin mallia on sentään päässyt mukaan.
Ei tämä mikään hassumpi kokoelma olekaan; muistan joskus itsekin katselleeni Malisen sukkia sillä silmällä, että nuo olisivat varmaankin kivat neuloa ja kauniit valmiina. En ole kuitenkaan vielä mitään tullut neuloneeksi, mutta ehkäpä tämä kirja antaa sitten sen lopullisen sysäyksen.
Kirjassa on mukana 19 neulemallia, joiden määrää vielä lisää se, että joistakin on annettu koot sekä naisille että lapsille. Pari miesten malliakin on päässyt mukaan. Naisten koot ovat enimmäkseen luokkaa 37–40, mutta sen perin ikävältä tuntuvat työn eli mallitilkun neulomisen tärkeyttä korostetaan tämänkin kirjan alussa. Lisäksi ennen varsinaisia ohjeita on perusteellinen kokotaulukko, nyörin punomisen ohje sekä neuvoja silmukoimiseen ja etupistoin kirjomiseen. Lähes jokaisessa mallissa on nimittäin sellaisia yksityiskohtia, esimerkiksi eläinhahmojen silmiä ja nenänpäitä, jotka kannattaa ehdottomasti toteuttaa silmukoimalla.
Mallit kulkevat vuodenaikojen mukaan: on kesäisiä lehmiä laitumella, talitinttejä maaliskuussa, auringonkukkia kesällä, syksyn lehtiä ja jouluisia tonttuja. Sukkien perusmalli on aina samanlainen: perinteinen kantapää ja kärjessä nauhakavennukset, mutta yläosan joustimet ovat useimmiten niin sanottua valepalmikkoa. Lisäksi moniin on tehty reikärivi, johon voi sitten pujottaa nyörin, ja muutamissa nyöreissä on vielä ihan kivoja helmiäkin koristeina.
Koska en ole erityisen suuri polvisukkien ystävä, jäivät monet malleista minulle vain kauniiksi kuriositeeteiksi, mutta Juhannusapilat (kunpa nimi olisi vielä kirjoitettu asianmukaisesti yhdyssanaksi!) tuntuivat kokeilemisen arvoisilta, samoin kuin miehille tarkoitetut Kalastaja-Eemelit.
Suurin harmitus tätä kirjaa kohtaan tuli kuitenkin lankojen valinnasta. Aluksi tuntui tietenkin mukavalta, että kaikkiin sukkiin oli käytetty kotimaisia Novitan lankoja, mutta koska kirja oli painettu vuonna 2021, olivat monen monet sävyt kadonneet valmistajan värikartoista. Tämä on tietysti sääli, sillä kirjan tekijän värisilmä on nähdäkseni vallan hyvä, ja nyt lähes kaikkiin neuleisiin pitäisi etsiä korvaavat värit. Murina tästä kulkee kuitenkin lähinnä Novitan suuntaan, sillä sen värikartat vaihtuvat vähän liiankin nopeasti. Mutta jos löytää sopivia värejä joko Novitalta itseltään tai muilta valmistajilta, on tämä kirja oikein mukava lisä neulojan kirjakokoelmassa.
Kirjan nettisivuilta löytyy muutama korjaus kirjaan päässeisiin virheisiin.