Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Täytyy myöntää, etten ole lukenut yhtään Nopolan sisarusten kirjoittamaa Heinähattu ja Vilttitossu – tai Risto Räppääjä -kirjaa, kun en ole tuntenut olevani ollenkaan kohderyhmää, eikä jälkikasvussakaan ole ollut sopivan ikäisiä. Mutta tämän riemukkaan muistelmateoksen jälkeen voisin kuvitella niihin tarttuvanikin, ja Sinikan aikuisproosa onkin ollut herskyvän hauskaa luettavaa.
Sinikka (s. 1953) ja Tiina (s.1955) asuivat ensimmäiset vuotensa Helsingissä Arabian kaupunginosassa, mutta 1950-luvun lopulla perhe muutti Tampereelle. Kesät vietettiin tiiviisti mökillä Vesilahdella ihan siihen tyyliin kuin keski- ja yläluokat olivat kesiään huviloillaan viettäneet vuosikymmenet: kaupunkiasunnon huonekalut verhoiltiin valkoisilla tyykeillä, ja muu perhe matkusti koko kesäksi maalle, isäkin vieraili siellä viikonloppunsa ja lomansa. Oli muuten jotenkin huvittavaa lukea, että kun perhe asui Länsi-Tampereella, itäpuolella Hämeensiltaa ei käyty. Mitä siellä olisi oikein tehty, kun Stockmannin tavaratalokin sijaitsi siihen aikaan länsipuolella siltaa. Vain kerran vuodessa tuo maaginen raja ylitettiin, nimittäin keväällä partiomarssilla, jolloin mentiin Tuomiokirkkoon.
Tytöillä oli selvät roolit pienestä pitäen: Sinikka oli aito ”perhetyttö”, kiltti ja tottelevainen, kun taas Tiina oli huoleton, ”moderni” lapsi. Tämä koski myös lukemistottumuksia: ”Sinikka otti Saima Harmajan, minulle jäi Nakke Nakuttaja”, Tiina toteaa.
Muistelmateos päättyy jonnekin 1970-luvun alkuvuosille, eikä siinä juurikaan puhuta pojista ja poikaystävistä. Sinikalle ensimmäinen vakava miessuhde taisi olla Esko Kuloseen – häneen joka oli työläinen Nokian paperitehtaalla, käärepaperiosastolla… Tämä pateettinen työväenlaulu antaa sitten ymmärtää, mitä Sinikalle tapahtui: hän koki poliittisen herätyksen. Mutta se onkin seuraavan kirjan aihe, ja toivottavasti se seuraava kirja tulee!
Sinikan ja Tiinan kirjallinen tuotanto on valtaisa: he ovat kirjoittaneet yhdessä kymmeniä Heinähattu ja Vilttitossu- sekä Risto Räppääjä -kirjoja sekä käsikirjoituksia niistä tehtyihin elokuviin ja musikaaleihin. Lisäksi kumpikin on kirjoittanut joukon kirjoja itsenäisesti. Heidät voi eittämättä laskea Suomen tärkeimpien lastenkirjailijoiden joukkoon.
Tämä muistelmateos on hurmaavaa luettavaa, eikä tarvitse olla kokenut 1960-lukua, jotta voisi nauttia siitä.
