Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sisarukset Grémillet: Sarahin uni vaikuttaa kuvitukseltaan heti ensi silmäyksellä jotenkin tutulta, ja kannessa komeilevan Alessandro Barbuccin nimi nopeasti paljastaa miksi. Hän tuli aikoinaan tunnetuksi tytöille suunnatusta laadukkaasta W.I.T.C.H.-sarjakuvasta, joka löysi suosiota myös meiltä Suomesta. Sisarukset Grémillet on samalle kohderyhmälle suunnattu, mutta kolmen albumin kokonaisuutena se ei ole aivan yhtä kunnianhimoinen kuin yli 150 numeroon yltänyt W.I.T.C.H., ja käsikirjoittajana toimii tällä kertaa itselleni uusi tuttavuus Giovanni Di Gregorio.
Sisarukset Grémillet kertoo – arvattavasti – kolmesta siskosta, ja jokainen albumi keskittyy siis yhteen sisaruksista. Tämän ensimmäisen albumin keskiössä on Sarah, jota vaivaa kummalliset yölliset unet pienestä meduusasta. Sen lisäksi sisarukset löytävät ullakolta vanhan valokuvan äidistään, joka herättää kysymyksiä äidin menneisyydestä. Kolmikolla on paljon selvitettävää ennen kuin perheen, sekä meduusan, salaisuus selviää.
Barbuccin kuvakerrontaa on oikein miellyttävää lukea, vaikkei se ehkä hirveän mullistavaa olekaan. Suurinta iloa sarjakuvassa kuitenkin tuo Barbuccin upea kuvitus ja aivan erityisesti hänen piirtämänsä miljööt. Taivaallisen kauniin tapahtumapaikan nimeä ei mainita itse tarinassa, mutta selvää on, että mistään todellisesta kaupungista ei kuitenkaan ole kyse. Sarah, Cassiopée ja Lucille ovat myös ilmeikkäitä ja persoonallisesti piirrettyjä hahmoja.
Sarjakuvan loisteliaasta ulkoasusta huolimatta käsikirjoitus ja kuvitus eivät mielestäni kuitenkaan aivan natsaa yhteen. Barbuccin taianomaisen kuvituksen vastapainona itse tarina on nimittäin yllättävän arkinen, vaikkakin koskettava. Vaikka Sarahin uni tuo tarinaan hieman mystisyyttä, tarinan voisi melkein yhtä hyvin sijoittaa vaikkapa Berliiniin tai sitten arkiselle Tampereelle. On sääli jos Barbuccin visioima maailma jää vain komeaksi kulissiksi, jolla ei ole sen kummempaa merkitystä itse tarinalle. Nähtäväksi jää nouseeko jonkinlaiset fantasiaelementit tulevissa osissa suurempaan rooliin, itse olen optimisti ja veikkaan näin kyllä käyvän.
Tämä ensimmäinen osa jää siis sellaiseksi ”ihan ok” -tasoiseksi sarjan aloitukseksi, joka kuitenkin nousee massan yläpuolelle komean ulkoasunsa ansiosta. Jään odottamaan syksyllä julkaistavaa toista osaa ihan mielenkiinnolla.
