Salla Simukka: Sisarla

Sisarla siteeraa aluksi Liisaa ihmemaassa, Salaista puutarhaa ja Lumikuningatarta. Nämä sitaatit asettavat tarinan paikoilleen ja viitoittavat tietä.

Kirjan alussa ensilumi on satanut syyskuussa, jäänyt ja nyt keskitalvella kaikkialla on valtavasti lunta ja kylmyys tuntuu täyttävän jo ihmisten mieletkin. 11-vuotias Aliisa näkee ulkona sudenkorennon – yllättävä näky talvella – ja lähtee seuraamaan sitä. Yhtäkkiä Aliisa putoaa, humpsahtaa tuosta noin vain lumihankeen, ja jatkaa putoamistaan.

Niin Aliisa löytää itsensä Sisarlan maailmasta, Salamaisuuksien puutarhasta, ihmeellisestä paikasta täynnä kaikkea kummallista. Aliisan ei onneksi tarvitse olla yksin: puutarhassa on jo toinen tyttö, Meri, jonka kanssa Aliisa ystävystyy ja viettää mitä ihaninta aikaa seikkaillen uudessa, jännittävässä ympäristössä.

Pian selviää, ettei Salamaisuuksien puutarhassakaan ole kaikki ihan kunnossa. On ennustus ja tärkeä tehtävä, joka tytöille lankeaa kuin luonnostaan. Seikkailun onnistuminen tietäisi myös ikuisen talven loppumista Aliisan ja Merin omassa maailmassa. Siispä seikkailuun!

Jännittävien käänteiden jälkeen talvi saadaan päättymään ja tytöt pääsevät palaamaan kotiinsa. Siinä ei kuitenkaan vielä ole kaikki – Aliisa joutuu vielä tekemään töitä löytääkseen Merin ja joutuupa hän vielä palaamaan Sisarlaankin ennen kuin kaikki on onnellisesti ohi.

Sisarla on hauska ja jännittävä seikkailu, joka kertoo ystävyydestä, ennustuksista ja salaperäisistä paikoista. Kirja on melko lyhyt, mutta siinä tapahtuu paljon, välillä tuntuu, että tapahtumat kiitävät vähän liiankin vauhdikkaasti. Ainakaan lukija ei pääse kyllästymään.

Mainio aluevaltaus tämä Salla Simukalta joka tapauksessa on, Sisarla sopii vähän nuoremmalle lukijakunnalle kuin Simukan aikaisemmat nuortenkirjat. Tämän kohderyhmää voisivat olla noin 9–10-vuotiaat taitavat lukijat. Vaikka Sisarla voi vaikuttaa vähän tyttöjen kirjalta, suosittelen tätä myös fantasiamaailmoista kiinnostuneille pojille.