Sisaret 1918 sarjakuva-antologian lähtokohta on poikkeuksellisen herkullinen; kymmenelle naissarjakuvantekijälle on annettu tulkittavaksi kymmenen naisen tositarinat kansalaissodan ajalta.
Naisten kokemukset ovat historiankirjoituksessa usein tupanneet jäämään taka-alalle ja vähän niin on käynyt kansalaissodankin kohdalla, siitä huolimatta että lukuiset naiset osallistuivat sotaan hoito- ja muonitustehtävien muodossa ja sotilainakin. Kirjaan valitut kertomukset ovat peräisin Kansan Arkiston muistitietokokoelmasta ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918 -kokoelmasta.
Mukaan on valittu sekä punaisten että valkoisten kokemuksia, sekä ihmisten jotka tapahtumien aikaan olivat vielä pikkulapsia. Tarinat ja näkökulmat vaihtelevat sopivasti; eräs virui Hennalan vankileirillä, toinen osallistui taisteluun Tampereen kaupungintalolla.
Oma suosikkini oli Reetta Niemensivun tulkitsema Toini Tuiremon lapsuudenmuistot Leppävirralta. Aikuiset yrittävät suojella lapsia ympäröivältä todellisuudelta parhaansa mukaan, mutta lapsen korvat kuulevat ja lopulta näkevät liikaa. Entiset ystävyydet myrkyttyvät vihanpidoksi. Niemensivu onnistuu tavoittamaan sarjakuvassaan lapsen näkökulman loistavasti.
Itseäni miellytti myös kovasti päätös pitää antologian värimaailma yhtenäisenä; kaikki sarjakuvat on väritetty erilaisilla punaisen ja harmaan sävyillä. Tämä pitää kokonaisuuden miellyttävän yhtenäisenä piirustustyylien vaihtelusta huolimatta. Kokonaisuus on muutenkin erittäin onnistunut, ja Tiitu Takalo ansaitsee erityismaininnan harvinaisen tyylikkäästä kirjankannesta.
Erinomainen sarjakuva-antologia, joka saa toivomaan, että historiallisia arkistoja käytettäisiin useamminkin sarjakuvien lähteinä.