Elin Willowsin esikoisteos on tiiviydessään ja näennäisessä tapahtumattomuudessaan merkillinen kirja. Sen tunnelma vangitsee, kieli jää elämään vielä lukemisen jälkeenkin. Willows on kasvanut Ruotsissa, mutta muuttanut Suomeen vuonna 2009; romaani sijoittuu jonnekin nimeämättömään pikkukylään Pohjois-Ruotsiin, joten on varsin luontevaa, että se on ilmestynyt yhtä aikaa sekä Suomessa että Ruotsissa.
Sisämaa-romaanissa tapahtuu siis ulkonaisesti melko vähän. Se kertoo nuoresta naisesta, joka päättää muuttaa uuden poikaystävänsä kanssa jonnekin Pohjois-Ruotsiin, ilmeisesti Norlantiin lähelle napapiiriä. Rakkaus kuitenkin päättyy jo muuttomatkalla, mutta nainen ei luovu suunnitelmastaan, vaan muuttaa pikkukylään yksin. Hän löytää työpaikan ruokakaupasta ja viettää vapaa-aikansa enimmäkseen videoiden ääressä karkkipussin kanssa. Joskus sentään hän viikonloppuisin menee viettämään baari-iltaa paikalliskapakkaan.
Sisämaa on mestarillinen kuvaus yksinäisyydestä, sivullisuudesta ja eristäytymisestä. Päähenkilön ratkaisua muuttaa yksin Jumalan selän taakse ei juurikaan perustella, sen saa lukija itse päätellä rivien välistä. Romaanin nainen on kaikkialla sivullinen ja erillinen, ja tämän kuvauksena kirja on jollain tapaa hyvin surullinen, ja samalla kirkas ja kuulas. On myös itse pääteltävä, kärsiikö päähenkilö yksinäisyydestään; vain joskus häivähtää syvä ja viiltävä tunne: ”Useimmat täällä asuvat ovat syntyneet täällä, muut ovat saaneet selittää tulonsa. Ei tänne niin vain tulla eikä tänne niin vain sulauduta.”
Romaani on esikoisteokseksi harvinaisen taitava ja tyylillisesti valmis. Suosittelen lämpimästi.