Sinikka Larimo syntyi pommitusten keskellä Helsingin Naistenklinikalla 1943, josta tie vei nopeasti kotiin Keravalle. Lapsuuden muistot ovat tarkkoja ja nostalgisia. Kerava oli tuolloin kauppala ja keskustakin melko rauhallinen. Kirjassa on muutamia valokuvia, joista keravalaiset lukijat voivat vain arvuutella paikkojen sijaintia.
Kotiolot olivat ahtaat, mutta niukkuuden keskellä löytyi aina aikaa leikkiin. Isä toimi pitkään kirjapainotyöntekijänä, mutta työn loputtua elätti perheensä tekstaamalla mainoskylttejä, kirjoittamalla kronikoita ja runoja. Usean vuoden ajan hän toimi Sirkus Sariolan orkesterin rumpalina kesäkiertueilla, joilla perhe monesti vieraili. Tutuksi tulivat niin sirkuseläimet kuin erikoiset sirkuslaisetkin. Sirkus Sariola – Suomen taatusti tunnetuin sirkus ja sirkusperhe – on kotoisin Keravalta.
Sirkusrumpalin tytär on hieno, pieni kirja, joka tuo esiin sodan jälkeisen Suomen yhteiskunnalliset olot lapsen silmin. Oli niukkuutta ja puutetta vähän kaikesta, mutta silti pärjättiin. Rakennettiin jopa uutta ja lähes kaikki pyrittiin tekemään itse, jotain ehkä vaihtokauppoina ja talkoilla toisten kanssa. Toiveet olivat vaatimattomia, joten joskus ne jopa täyttyivät. Vanhempien kasvatus oli sallivaa, mutta rajat olivat kuitenkin olemassa. Kirja kattaa tekijän muistot 1940-luvun puolivälistä 1950-luvun puoliväliin asti.
Suosittelen kaikille Keravan historiasta ja sirkuksesta kiinnostuneille, parhaimmillaan tämä on kuitenkin ajankuvana sotien jälkeisestä Suomesta pienen tytön silmin. Ajasta, jolloin piti etsiä iloja konserteista, sirkuksesta ja koulun juhlista kaiken muun niukkuuden keskellä.
Tämä sopisi mielestäni myös lahjakirjaksi tuota aikaa itse eläneille sekä niille, jotka nyt ihmettelevät kaiken ylitarjontaa. Hiukan muistoja ja miettimistä ei ole koskaan pahitteeksi. Kirja on lämmin, viihdyttävä ja koskettava kuvaus, mukana on myös paljon aikalaisvalokuvia.