Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjailijaelämäkerrat ovat lukutoukalle kerrassaan hurmaavaa lukemista! Näin ajattelin jälleen kerran, kun sain käsiini Ulla Janhosen kirjoittaman teoksen lyyrikko Sirkka Turkasta (1939–2021), olkoonkin etten ole edes tutustunut kovinkaan paljon Turkan runouteen. Hän lienee tunnetuin kokoelmastaan Tule takaisin, pikku Sheba, joka sai Finlandia-palkinnon vuonna 1986, sekä usein kuolinilmoituksissa siteeratusta runostaan kokoelmasta Yö aukeaa kuin vilja (1978):
”Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Hän on matkalla lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan.
Siellä laulavat toisenlaiset linnut.”
Sirkka Turkka eli hyvin runoilijamaisen elämän: hän oli boheemi, epäsovinnainen, reipas juhlija ja omasta halustaan melko erakkomainen, vaikkakin rinnalla oli monia vuosia elämänkumppani Liisa Stenström. Koirat ja hevoset olivat koko elämän ajan hänen suuri rakkautensa; hän oli valmistunut aikoinaan tallimestariksi Ypäjän hevostalousopistosta, ja koiria, useimmiten muiden hylkäämiä, hänellä oli aina luonaan. Turkan lapsuudesta kerrottaessa tulee esille se, että runoilijan omasta mielestä isä kasvatti hänestä pojan. Jollain tavalla poikamainen hän olikin, raisu ja vauhdikas ja ulkomuodostaan huomattavan piittaamaton, jos sillä nyt jotain merkitystä on.
Turkka debytoi vuonna 1973 kokoelmallaan Huone avaruudessa. Hän oli ehkä hiukan keskitasoa vanhempi esikoisrunoilijaksi 34-vuotiaana, mutta aktiivisia vuosia kertyi silti paljon, vaikka julkaiseminen tyrehtyi kokoomateokseen Runot 1973-2004 vuonna 2005. Runouden teemoja olivat eläinten ja luonnon lisäksi usein suru ja kuolema, vaikka hän olikin aikalaisten kertoman mukaan useimmiten elämäniloinen kaikista suurista menetyksistään huolimatta. Ehkä pahimpia iskuja olivat Turkalle hyvin läheisen äidin kuolema vuonna 1981 ja kumppani Liisan menehtyminen 2000.
Janhosen kirja ei sisällä niinkään paljon runojen analysointia kuin erinäisiä kuvauksia runoilijan elämästä ja hänen erikoisesta persoonastaan, mutta on joka tapauksessa hyvin mukaansatempaavaa lukemista. Kirjoittaja on suorittanut valtavan työn käydessään läpi Turkan kotoa löytyneet suloisessa sekamelskassa olleet päiväkirjat, kirjeet ja kaikenlaiset lippuset ja lappuset. Lisäksi kirjaa varten on tehty lukuisia haastatteluja. Vaikka Turkka itse olikin kirjan kirjoittamisen aikaan jo tavoittamattomissa, tuntuu siltä, että hänen mielenlaatunsa on koko ajan läsnä.
