Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toimittaja Jussi Konttisella on ollut jo pidemmän aikaa varsin erikoinen intohimo: toive muuttaa Venäjälle. Eikä vain minne tahansa Venäjälle vaan Jakutiaan, Siperian kylmimmälle seudulle, jossa 50 asteen pakkaset eivät ole tavattomia. Toive on niin erikoinen, että jopa jakutialaiset itse ihmettelevät moista, tokihan on uskottavampaa, että Konttinen on toimittajan roolissaan pikemminkin vakooja kuin vilpittömästi kiinnostunut alueella elämisestä!
Onhan ikiroudan maassa toki ihan omat haasteensa; varsinkaan maaseudulla ei ole roudan vuoksi vesijohtoja, joten vedet saadaan järven jäästä sulattamalla ja ulkohuussi tuo megapakkasilla oman pikantin lisänsä expatriaatin elämään.
Näihin oloihin Jussi Konttinen saa suostuteltua enemmän tai vähemmän vastahakoisen perheensä ja lopputuloksena on perheelle unohtumaton kokemus ja lukijoille sen verran mielenkiintoinen tietopaketti, että sitä alkaa jo harkita pitäisikö itsekin matkustaa Siperiaan.
Perhe-elämän haasteet pienessä Töhtyrin kylässä ovat kuitenkin vain yksi osa kirjaa. Toimittaja kun on, Konttinen matkustaa myös yksin pitkin poikin Siperiaa tutustumassa alueen talouteen, kulttuuriin, historiaan, luonnonrikkauksiin ja tietysti paikallisiin asukkaisiin. Mistään pienestä vaivannäöstä ei Konttisen kohdalla ole kyse, hän ratsastaa viikon ajan poron selässä Jakutian rajamailla, tutustuu mursuihin Tšuktšien niemimaalla ja käy viiden viikon reissulla Laptevinmerellä tutustumassa merenalaisen ikiroudan tilanteeseen.
Siitä huolimatta Konttinen itse harmittelee, että kirjasta ei tullut niin kattava ja ajankohtainen kuin hän olisi halunnut, mutta sitä ei kyllä lukijana tule harmitelleeksi. Runsaaseen neljäänsataan sivuun mahtuu kaikenlaista mielenkiintoista, kuten vaikkapa se yllättävä tieto, että Jakutiassa törmää yllättävän usein suomalaisiin -nen-päätteisiin sukunimiin. Syy tähän on traaginen, vuonna 1942 jopa 19 000 inkerinsuomalaista pakkosiirrettiin Siperiaan, joista 4000 Jakutiaan. Suomensukuisen Annan kertomus menneisyydestään on sen verran riipaisevaa luettavaa, että tarina jo melkein ansaitsisi oman kirjansa.
Vaikka itse tulee ajatelleksi Siperiaa lähinnä sen syrjäisyyden kannalta, on Siperia Venäjän kannalta sen tärkeimpiä alueita. Kuten Konttinen kertoo, ilman Siperiaa Venäjä ei olisi maailman suurin maa ja ilman Siperian luonnonvaroista saamiaan tuloja, se ei voisi elättää taloudellisesti jälkeenjääneitä alueitaan, eikä sillä olisi varaa suurvaltapullisteluun. Monella tapaa Venäjä tarvitsee Siperiaa enemmän kuin Siperia kaipaa Venäjää. Siinä mielessä Siperia : suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa on loistava kirja myös Venäjän ymmärtämiseen hieman toisesta näkökulmasta.
Kun aloitin kirjan lukemisen, ajattelin lukevani lähinnä suomalaisen perheen elämästä äärimmäisissä oloissa, mutta kirja yllättääkin ja on sen lisäksi aivan loistava reportaasi Siperiasta ja sen merkityksestä Venäjälle ja oikeastaan koko maailmalle, vaikuttaahan Siperia osaltaan huomattavasti ilmastonmuutokseen metsäpalojen ja kryosfäärin kautta. Hieno kirja siis, suosittelen ehdottomasti!