Mitä kerrotaan, mitä todellisuus kertoo, siellä missä viimeinen kertomus päättyy?
Peterin lapsuudenystävä Simon yrittää itsemurhaa. Peterin ja Simonin yhteys lapsuudessa on ollut poikkeuksellisen vahva, ja mukana on ollut myös kolmas ikätoveri, Lisa. Kun Peter miettii, miten voisi auttaa kärsivää ystäväänsä, hän törmää 30 vuoden jälkeen Lisaan, joka johtaa neuropsykologisen kuvantamisen huippututkimusyksikköä. Lisan ryhmä on tieteellisen läpimurron kynnyksellä: he ovat kehittämässä tapaa päästä sisälle toisen ihmisen tietoisuuteen ja syviä muistoja penkomalla vaikuttaa potilaan tulevaisuuteen. Peter tulee imaistuksi mukaan Lisan istuntoihin. He tiesivät jo lapsena, että on olemassa ”todellinen todellisuus”, kaikki mahdolliset todellisuudet yhtä aikaa, ja että he voivat kokea sen yhdessä.
Peter Høeg luistelee sujuvasti tieteen ja fantasian rajamaastossa, häilyväisessä unimaailmassa ja arkisessa nykyhetkessä. Sinun silmiesi kautta on kokeilevaa kerrontaa ihmismielen mahdollisuuksista, huipputekniikan avustama kuvitelma tietoisuuden – ihmisyyden? – ymmärtämisestä. Tavoitteena on päästä kohtaamaan lähimmäinen aidosti, syvimmin kuviteltavissa olevin tavoin. Minkälaisista hetkistä yhteys ihmisten välillä muodostuu, ja minkälaisista muistoista minuutemme rakentuu? Høeg tuntuu sanovan, että todellisuutta voi yrittää muokata, mutta ei pakottaa.
Sinun simiesi kautta jättää tulkinnanvaraa lukijalle. Moneen kertaan kertoja-Peter sanoo, ettei hän pysty sanoittamaan sitä mitä tarkoittaa, Peterin, Simonin ja Lisan välisen yhteyden ilmaisemiseen eivät kielen keinot riitä. Niinpä Sinun silmiesi kautta tuntuukin tuoreelta ja yllättävältä loppuun asti. Ei ole selvää loppua, selvää suuntaa, johon tarinan pitäisi kehittyä. Peter Høeg kirjoittaa lämmöllä karuistakin asioista. Rakkaus on aina läsnä, jos tummasävyisenäkin. Kiinnostava kirja kaikkiaan, suosittelen.