Sinun osasi eivät liiku oli minulle sattumanvarainen kirjastonosto, mitä nyt Maaria Päivisen nimi oli etäisesti tuttu. Tämä Ntamon julkaisema runokokoelma on tiukka paketti rajua tekstiä, jonka aihepiiri pyörii väkivaltaisen rakkauden ympärillä – tai näin ainakin minä sitä luin. Kuvasto on hurjaa ja pidättelemätöntä.
Runot ovat lyhyitä, piittaamattomia välimerkkien ja isojen kirjainten suhteen, aseteltu tavallisesti aika väljästi sivulle. Välillä tätä tyyliä rikkovat proosarunomaisemmat tekstikappaleet. Kieliopista Päivinen ei myöskään liiemmin piittaa, asiat yhdistyvät tekstissä paikoin hyvin jyrkin kulmin. Paljon sanotaan hyvin viitteellisesti.
keltainen kasvoni
on sininen,
on sulki,
valokuvissa vahva on
varjo on mustelma on
jäljitelmä väkivallasta sivuprofiilimaalaus
ja violetti varjostus on
sinun sanasi minussa mustelma
Mitään helppoa runoutta Päivinen ei kirjoita. Itsekin tämän kanssa vähän tuskailin; pidän yleisesti ottaen enemmän helpommin avautuvista teksteistä. En voi kuitenkaan kiistää, etteikö tämä olisi vaikuttavaa tekstiä, kaikessa vaikeaselkoisuudessaankin. Kannattaa vähän pureskella ja lukea ääneen, tekstissä on rytmiä ja vimmaa. Takakannen kuvaus rajunherkästä ja intohimoisesta kirjoittamisesta on helppo ostaa.
Sinun osasi eivät liiku ei päästä lukijaansa helpolla, enkä vieläkään tiedä, kuinka paljon siitä oikeastaan pidän. Kiehtovaa runoutta, joka tapauksessa.