Meri Valkama: Sinun, Margot

Tämän kirjan pääosassa ovat muistaminen ja menneisyys. Sinun, Margot yhdistää henkilökohtaisia muistoja laajempiin, kansallisiin muistamisen kysymyksiin. Kirjan päähenkilö Vilja on nuori nainen, jonka isä kuolee. Isän asunnosta löytyy nippu kirjeitä Margot-nimiseltä naiselta. Viljan äiti ei suostu sanomaan kirjeistä yhtään mitään, joten Viljan on matkustettava takaisin Berliiniin selvittämään, keneltä kirjeet ovat ja penkomaan isänsä taustaa ja omia muistikuviaan.

Vilja on varttunut Itä-Berliinissä, jossa hänen isänsä työskenteli ulkomaan­kirjeenvaihtajana 1980-luvun alkupuolella. Perheessä Itä-Saksa on ihanne­valtio, molemmat vanhemmista uskovat sosialistiseen utopiaan. Perheonni kuitenkin hajosi, Berliinin muurin murtuessa myös Viljan vanhempien avioliitto hajosi. Miksi? Ja kuka kirjeiden Margot oikein on?

Kirja kulkee paitsi 2010-luvulla, myös 1980-luvulla, näyttäen Viljan perheen elämää ja vanhempien ratkaisuja näiden omista näkökulmista. 2010-luvulla näkökulma on yksin Viljan: isä on jo kuollut ja äiti kieltäytyy kategorisesti muistelemasta menneitä. Myös isoveli Matiaksella on jotenkin aivan toisen­lainen suhde menneisiin kuin Viljalla. Vilja ei kuitenkaan suostu unohtamaan menneitä ja keskittymään tulevaisuuteen: kun tausta on hukassa, on vaikea tavoittaa tulevaisuuttakaan.

Pikku hiljaa salaisuudet aukeavat Viljalle. Samalla niihin nivoutuu laajempiakin asioita. Lännestä päin näyttää siltä, että Saksojen yhdistyminen oli tosiaan sitä: kahden valtion sulautuminen yhteen. Kaikilla itäsaksalaisilla ei ole asiasta näin ruusuinen kuva. Yhtä lailla kuin Vilja on unohtanut paljon lapsuudestaan, myös itäsaksalaisten on pitänyt unohtaa menneitä. Kirjan ydinkysymys onkin, takakantta siteeraten: kuka ihminen lopulta on, jollei muista omaa menneisyyttään?

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden 2021 parhaalle esikoisteok­selle nosti Sinun, Margot -kirjan lukulistalleni. Matka oli onneksi lyhyt, kirja kun löytyi valmiiksi hyllystä katalogilöytönä ja hyvissä ajoin kirjastosta varat­tuna. Oikein sujuvaa luettavaahan Sinun, Margot kaikin puolin oli, sivumää­räänsä joutuisampi. Hyvin kirjoitettu, siis, ja tarinan avautuminen eri aikata­soilla houkutteli jatkamaan lukemista. DDR on myös puitteina raikas, en ole mitenkään kyllästymiseen asti lukenut Itä-Saksaan sijoittuvia romaaneja.

Vankka suositus siis tälle palkitulle esikoisteokselle, minä ainakin viihdyin hyvin kirjan parissa.