Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Viime aikoina lukemissani dekkareissa on tuntunut olevan erityisen paljon rikoksia lapsia kohtaan – Katarina Wennstamin Kivisydämessä tutkittiin vauvan pahoinpitelytapausta ja Samuel Bjørkin Minä matkustan yksin -kirjassa sarjamurhaaja vaani kuusivuotiaita tyttöjä.
Anna Karolina Larssonin uuden kirjan avausrikos on sitten näitäkin paljon vastenmielisempi: 35-vuotias Nina on ilmeisestikin käyttänyt huumausainemarkkinoiden uutuutta MDPV:tä, jonka vaikutuksen alaisena hän surmaa ja syö oman tyttärensä. Jos tämä on aivan liikaa ja kenellepä ei olisi, niin on todettava, että ihan yhtä kamalia rikoksia kirjassa ei sitten enää tapahdu ainakaan lapsille. Keski-ikäinen vaimo kylläkin tappaa miehensä ja keittää tämän kattilassa laakerinlehtien kera, mutta kovin tarkasti sitä ei kuvailla, ja olemmehan tottuneet jo Uhrilampaisiinkin…
Olen aika paatunut kauhuelokuvien ja rikoskirjojen kuluttaja, mutta kannibalismi on aina ollut minullekin luotaantyöntävä aihe. Luin kuitenkin tämän kirjan loppuun, aluksi kai lähinnä velvollisuudentunteesta, mutta kyllähän se sitten alkoi viedä mukanaan jonkin verran. Paviaanivarkaus-kirjasta tuttu Amanda Paller alkaa tutkia MDPV-juttua yhdessä työtoveriensa kanssa. Viime kirjan jälkeen Amanda on saanut kaksoset ja elää yksinhuoltajan kiireistä elämää, mutta sekään ei ole esteenä, kun hän päättää soluttautua jugoslavialaismafiaan saadakseen huumekaupasta tarkempaa tietoa.
On pakko sanoa ettei tämä kirja ollut mikään huippunautittava jännäri, vaikka luinkin sen loppuun epämiellyttävästä alusta huolimatta. Tarinan uskottavuus natisee liitoksissaan, eikä Amanda oikein onnistu herättämään sympatioitani. Olihan juoni kuitenkin jännittävä, joten lienee sopiva hardcoren ystäville.
