Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kyynistä lukijaa alkaa jo epäilyttää, kun kirjan takakannessa mainitaan toistuvasti, että tässä meillä on hauska kirja. Onneksi tällä kertaa ei ole sorruttu liioitteluun, sillä taloustoimittaja Michael Lewisin teos Sinne ja takaisin on oikeasti hauska kirja kaikkea muuta kuin hauskasta aiheesta. Vuonna 2010 Lewis kirjoitti vuoden 2008 Wall Streetiä järisyttäneestä rahoitusalan kriisistä, jonka vaikutusaallot yltivät kaikkialle maailmaan. Sinne ja takaisin jatkaa samasta aiheesta.
Jo Lewisin kirjan esipuhe naurattaa mutta samalla myös kouraisee sydänalasta. Johdannossa käsitellään eurooppalaisia velkavaltioita ja niiden mahdollisuutta selvitä talouskriisistä. Asiat eivät näytä sujuvan hyvin. Eräs hedgerahaston johtaja toteaa kuivasti: ”Näissä maissa asiat voivat selvitä vain yhdellä tavalla. Jos ne alkavat tuottaa todellista budjettiylijäämää. ‒ ‒ se tapahtuu heti kun lehmät nousevat lentoon.” Ei voi muuta kuin toivoa, että saamme pian uuden, siivekkään lehmärodun.
Lewisin kirjassa vieraillaan Islannissa, Kreikassa, Irlannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Jokaisen maan talouskriisiin johtaneet toimenpiteet kuvataan kirjassa niin holtittomiksi, ettei lukija osaa todellakaan sanoa, pitäisikö niistä lukiessa itkeä vai nauraa. Kirjassa kuvatut esimerkit ovat kylmääviä. Islannissa nuoret, ahneet miehet peuhasivat miljardikaupoilla vastuuttomasti kuin hiekkalaatikolla leikkivät lapset tietämättä lainkaan, mitä olivat tekemässä. Heidän piittaamattomien toimiensa vuoksi Islannin valtasi hetkeksi hulluus, hyvä veli -järjestelmän luoma kupla, joka puhjettuaan ajoi maan lähestulkoon perikatoon.
Entä millainen oli Irlannin tie talouskriisiin? Aivan yhtä varomaton. Irlannin asuntokuplan valtavuus on kerta kaikkiaan typerryttävää luettavaa. Kuplan ollessa pahimmillaan irlantilaiset maksoivat asunnoistaan ilmaa miljoonia euroja: Lewis mainitsee, että remonttia tarvinneesta asunnosta saatettiin maksaa jopa 58 miljoonaa euroa. Nyt Irlannin maaseutu on täynnä aavekaupunkeja, konferenssikeskuksia ja pilvenpiirtäjiä, joita ei ole koskaan käytetty, sillä aavekaupunkien asukkaiksi ei yksinkertaisesti riitä ihmisiä.
Kreikka, tuo murheenkryyni, on jopa velkakriisimaiden joukossa omaa luokkaansa. Lewisiä itseäänkin tyrmistyttää se häikäilemättömyys, jolla maan taloutta on hoidettu. Veronkierto on maan tapa, jota edes uskonnolliset tahot eivät karta.
Talousmaana arvostettu Saksakaan ei selviä Lewisin kirjassa puhtain paperein. Saksalaisten heikoksi kohdaksi muodostui hyväuskoisuus, jota muut maat käyttivät häikäilemättä hyväkseen. Wall Street saattoi lähettää edustajiaan hemmottelemaan saksalaisia prostituoiduilla, formulakisoilla ja muilla lahjoilla. Saksalaiset, jotka eivät olleet tottuneet moiseen huomioon, alkoivat voitelun ansiosta uskoa myyttiseen taruolentoon – riskittömään sijoituskohteeseen. Maan pankit riensivät lainaamaan rahaa amerikkalaisille, irlantilaisille ja islantilaisille ketkuille. Ainoa pahamaineinen taloussotku, josta jopa saksalaiset ymmärsivät pysyä loitolla, oli Bernand Madoffin pyramidihuijaus.
Viimeinen matkakohde Lewisin matkalla on Yhdysvallat. Eurooppalainen lukija tuntee huojennusta päästessään viimein lukemaan amerikkalaisten typeryydestä. Huojennus on sittenkin vain väliaikaista: Lewis lähtee pyöräretkelle Kalifornian silloisen kuvernöörin Arnold Schwarzeneggerin kanssa, ja taas eurooppalaista kouraisee sydänalasta. Pyöräretkellä Lewis ei ole pysyä Schwarzeneggerin perässä, mutta edes Schwarzenegger ei kykene hidastamaan osavaltion velan kasvuvauhtia. Lewis kuvailee Kalifornian osavaltion taloudenhoidon järjettömiä kulutuskohteita ja käyttää esimerkkinä osavaltion vankilatyöntekijöiden kallista koulutusta ja eläkejärjestelmää. Ylimielistä kuvernööriä ei kuitenkaan kiinnosta huonon taloudenhoidon vaikutukset tavallisen kansalaisen arjessa: ”Minä en ole kiinnostunut paikallisista jutuista” Schwarzenegger sanoo. ”Minä olen syntynyt koko maailmaa varten.”
Sinne ja takaisin on varsin hauska ja yleistajuinen talouskriisiä käsittelevä kirja, mutta samalla se on pelottava kuvaus ihmisluonteesta. Lewis osoittaa kuinka ihmisten ahneus ylittää kaikki mahdolliset typeryyden rajat. Vanha totuus ilmaisten lounaiden mahdottomuudesta on unohtunut paitsi yksittäisiltä liikemiehiltä myös kokonaisilta valtioilta.