Luulin saavani luettavakseni Smurffi-sarjakuvan, mutta sainkin kuvakirjan. No joo, käyhän se näinkin – varsinkin kun lopputulos ei ollut mitenkään hirveän kamala. Kirja sisältää kolme smurffiaiheista tarinaa. Ensimmäisessä kerrotaan Smurffiinan tulosta kylään, toisessa Krokelikraks-jättiläislinnusta ja kolmannessa Välkky ryhtyy smurffikuninkaaksi Suursmurffin poissaollessa.
Smurffit oli tosi kova juttu joskus 1970- ja 1980-luvuilla tai ainakin sarjakuvia ja kirjoja julkaistiin silloin enemmän. Itse tykkäsin lukea alle kouluikäisenä nimenomaan niitä sarjakuvia. Sitten julkaisussa oli pitkä tauko ja nyt muutaman viime vuoden aikana erilaisia kirjoja on taas alkanut näkyä. Se on hyvä, koska nykylastenkin pitää saada näitä luettavaksi. Monille lapsille smurffi-musiikki on tutumpaa, mutta sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä alkuperäisten smurffien kanssa.
Kirjan tarinat olivat mielestäni hyviä ja kiinnostavia. Mukana oli sopivan kokoinen valikoima erilaisia hahmoja ja se tuo sitä kiinnostavuutta lisää. Sen verran kirjasta löytyy kritisoitavaa, että kuvitus ei ole ihan yhtä hyvä kuin vanhoissa – niissä oli paremmat värit. Varsinkin taustat oli tässä kirjassa tosi kliinisiä ja olivat liian selkeästi tietokoneella väritetyn oloisia. Värimaailmakin oli liian pastellisävyinen. Smurffeissa pitää olla kunnon värit!
Kirjan takakannessa oli kustantamon suosituksena ikäryhmäksi 3+ ja ”lue itse”, joka kertoo kirjan sopivan juuri lukemaan oppineille. Smurffit on kuitenkin sen verran universaali juttu, että parhaimmillaan ne sopivat kaiken ikäisille, joten isompienkaan lasten ei kannata niitä hyljeksiä.