Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Riihimäen Herajoelta maailmalle lähtenyt taiteilijaprofessori Veikko Sinisalo (1926–2003) oli yksi sodanjälkeisen sukupolven tunnetuimmista suomalaisista näyttelijöistä. Hän aloitti uransa 1950-luvun alussa Tampereen Työväen teatterissa Eino Salmelaisen katseen alla. Vaikka lähtökohtaisesti Sinisalo oli näyttämöiden mies, laajempaan kuuluisuuteen hän nousi Edvin Laineen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan Lahtisen roolin myötä. Sittemmin hän loi merkittävän uran nimenomaan suomalaisen kirjallisuuden ja runouden tulkkina. 1960-luvulta alkaen Sinisalo teki lukuisia yhden miehen lausunta- ja draamailtoja, joiden kanssa hän kiersi ahkerasti maata. Hänen tulkintansa muiden muassa Väinö Linnan, Ilmari Kiannon, Aleksis Kiven, Arvo Turtiaisen ja Lauri Viidan teksteistä koskettivat laajoja kansanjoukkoja.
Kalevi Kalemaan elämäkertateos Sinisalon Veikko on laaja ja perusteellinen kronikka, jossa Veikko Sinisalolla itsellään on vahva oma ääni mukana. Teos on julkaistu Sinisalon 60-vuotispäivän aikoihin, ja sitä voi pitää eräänlaisena tilinpäätöksenä aktiiviselle näyttelijänuralle – olkoonkin, että Sinisalolla oli 1980-luvun puolen välin jälkeen vielä muutama suuri työ jäljellä. Vanheneva taiteilija oli alkanut jo pohtia omaa olemassaoloaan ja ajan rajallisuutta.
Välillä Kalemaan kirja äityy melkoiseksi kaiken objektiivisuuden hylkääväksi suitsutukseksi, faniteokseksi, mutta pääosin pysytellään asiassa: suomalaisten rakastaman näyttelijän henkilökuvan esittelyssä. Kirjaa varten Kalemaa on tehnyt vuosien työn Sinisalon kanssa, ja haastattelumateriaalia oli kertynyt kymmeniä tunteja.
Minulle Sinisalon Veikko oli silmiä aukaiseva lukukokemus. Veikko Sinisalo oli lähisukulaiseni, jonka opin tuntemaan kunnolla vasta hänen vanhoilla päivillään, sairastelujen jo hidastamana, enkä oikeastaan ennen tämän kirjan lukemista ollut kunnolla tajunnutkaan, kuinka tärkeä hahmo hän oli suomalaisessa kulttuurielämässä ollut. Minulle hän oli viisas Veikko-setä, jota kannatti aina kuunnella. Ja nyt hänen ajatuksiaan kannatti lukea.
