Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden kertoo lukijalle erään palestiinalaisperheen elämästä ja suvun kohtalosta. Kun Israelin joukot tuhoavat Beit Darasin kylän vuoden 1948 sodassa, alkaa elämä pakolaisena Gazassa. Romaani kertoo useiden vuosikymmenien tapahtumat valikoiden ja aikamoisella vauhdilla, ja välillä lukija meinaa musertua uusien kuolinuutisten, tuhoisien hyökkäysten ja Egyptiin johtavien salatunnelien painon alla. Miesten rakentamasta ja aiheuttamasta todellisuudesta huolimatta Abulhawan teos on naisten kirja.
Nuorena kotipaikkansa jättämään joutuneesta Nazmiyestä tulee kirjan kuluessa todellinen matriarkka, ja hänen tyttärensä, tyttärentyttärensä ja maailmalta perheen pariin palaavan veljentyttärensä kohtalot kietoutuvat kirjan ytimeen. Naiset yrittävät pitää yllä rutiineja ja arkea ja löytää pienestä elämäniloa ja juhlan aihetta. Miehet näyttäytyvät aviomiehinä ja poikina, jotka tulevat ja menevät, joita surraan ja muistellaan mutta jotka ovat tarinassa lopulta vain statistin roolissa.
Abulhawa käyttää romaanissaan maagisen realismin aineksia, sillä kuolleet voivat olla läsnä tai läsnäolijat voivat olla jo pois mutta unessa kaikki on mahdollista. Uniin ja toiveisiin moni palestiinalainen varmasti turvautuukin, sillä niin karusti Abulhawa kuvailee lukijalle Gazan historiaa ja arkipäivää. Kirjan ansiot eivät siten niinkään ole kaunokirjallisuudessa kuin palestiinalaisen tapa- ja uskomuskulttuurin esittelemisessä ja ylipäänsä Gazan tilanteen avaamisessa pienen ihmisen näkökulmasta.
Lopussa teos meinaa lipsahtaa terapiakirjallisuuden puolelle mutta varsinaisen tarinan jälkeen sen todelliseen tarkoitukseen viitataan vielä uudestaan. Loppusanoissa annetaan nimittäin tarkkoja lukuja ja kylmiä faktoja Gazan vuoden 2014 tapahtumista, kuten Israelin aiheuttamista tuhoista.
Sininen välissä taivaan ja veden jätti jälkeensä hieman ristiriitaisia tunteita. Henkilöt pysyvät lopulta hieman etäisinä pelinappuloina, joiden kautta kuvataan sortoa, elämän rajallisuutta ja toisaalta yhden kulttuuripiirin elämää. Teos on kuitenkin tärkeä kannanotto vuosikausia jatkuneeseen kriisiin ja toisaalta kaunis tunnustus vahvoille naisille, jotka synnyttävät ja pitävät yllä elämää olosuhteista huolimatta.
