1600-luvulla Islanti oli Tanskan hallinnon alla ja sen kansa syvässä henkisessä lamaannustilassa. Kirkko valvoi kaikkea arkipäivää ja mielivaltaisetkin piispojen tuomiot olivat yleisiä. Erityisen ikävä oli avioliittolainsäädäntö, joka antoi käytännössä vain talollisille oikeuden avioitua ja kaikesta muusta parisuhteisiin liittyvistä asioista tehtiin ankarien rangaistusten alaisia.
Guðmundur Andresson oli vaatimattomista oloista lähtöisin oleva nokkela poika, joka pääsi ystävällisen vanhan papin Arngrímurin avulla opiskelemaan itsekin papiksi, mutta joka ajautui vaikeuksiin opiskelutovereidensa sekä erityisesti vaikutusvaltaisen piispa Thorlákurin kanssa. Guðmundur oli sanavalmis ja temperamenttinen nuorukainen, joka ei pelännyt sanoa sanottavaansa ja lasketella ivarunoja kenestäkään, joka häntä kaltoin kohteli. Hän saa pian noidan maineen, eikä välirikko piispan kanssa ainakaan hänen tukalaa tilannettaan kohenna. Tarinaansa Guðmundur kertoo Kööpenhaminan kuninkaanlinnan sinisen tornin vankilasta, jonne tapahtumat häntä vääjäämättömästi johtavat.
Thórarinn Eldjárnin tarina perustuu tositapahtumiin ja todellisiin henkilöihin. Thórarinn tavoittaa hyvin Guðmundurin ajan islantilaisen tunnelman. Suomentaja Tapio Koivukari kertoo esipuheessaan, että Thórarinnin teksti perustuu monin paikoin vanhanaikaisiin sanoihin ja sanontoihin sekä sanaleikkeihin, joiden kääntäminen sanatarkasti olisi hyvin hankalaa, jopa mahdotonta. Käännös on kuitenkin kauttaaltaan varsin onnistunut ja sujuva. Vanhanaikainen puheenparsi ja hieman antiikkinen romaanirakenne sopivat tarinaan oivallisesti. Tuloksena on jälleen yksi vinkkaamisen arvoinen kirja, johon varsinkin historiasta kiinnostuneiden kannattaa tarttua.