Yksinäisen kalkuttalaismiehen elämän perusta menee uusiksi, kun sairaalasta soitetaan. Hänen sisarensa on kuollut synnytykseen, mutta syntynyt tyttö on jäänyt henkiin. Muita tunnettuja omaisia ei ole, joten lapsi annetaan miehelle yhdeksi yöksi ennen luovuttamista adoptioon. Mies alkaa lapsen nukkuessa kirjoittaa tarinoita menneisyydestä — vastauksia lapselle sitten, kun hän vanhempana kysyy, kuka hän on.
Intialaisen Raj Kamal Jhan esikoisromaani Sininen päiväpeite koostuu lyhyistä välähdyksenomaisista luvuista, jotka rakentavat vähitellen sirpaleista kokonaisen kuvan kertojan perheestä, hänestä itsestään ja erityisesti hänen rakkaasta isosiskostaan. Tarkat muistikuvat menneestä suodattuvat unenomaisten kuvitelmien ja kertojan omien tulkintojen läpi, totuuden raja hämärtyy intensiivisessä, jopa pakahduttavassa sanomisen tarpeessa. Aikaa on vain yksi yö.
Sininen päiväpeite on rankka, paikoin raakakin perhe-elämän kuvaus. Väkivaltainen juopotteleva isä on alituisena uhkana kasvaville lapsille, jotka hakevat turvaa ja läheisyyttä toisistaan. Suhde on itse asiassa jopa liiankin läheinen, mikä paljastuessaan johtaa yhä uusiin vastoinkäymisiin. Kuitenkin kaikki pyritään kertomaan jonkinlainen optimismi säilyttäen: jotain parempaa on joskus vielä tulossa, kaikki järjestyy. Raj Kamal Jhan teksti on voimakasta ja tunteellista, ja vaikeissakin asioissa hän pyrkii löytämään kauneutta.
Sininen päiväpeite on monitulkintainen teos, joka pystyy herättämään ehkä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Lukemisessa pitää olla tarkkana, koska Jha jättää paljon merkitystä myös sille, mistä hän ei kirjoita suoraan vaan pelkästään vihjailee. Minulle kirjailija oli entuudestaan tuntematon, joten kiittää sopii jälleen lukupiiriä, joka veti minut tämän teoksen pariin. Tätä kirjaa sopii suositella muillekin.