Sininen lootus jatkaa Lehtimies Tintti seikkailee -sarjaa, eli on mustavalkoinen facsimile-painos alkuperäisestä vuoden 1936 ranskalaisesta julkaisusta.
Tarina on suoraa jatkoa Faaraon sikaarit -albumille. Tintti on Intiassa Rawhajputalan maharajan vieraana, kun hän saa vieraan Šanghaista. Juuri kun vieras on kertomassa asiaansa, häntä ammutaan myrkkynuolella, jossa on radjaidjahia, hulluksi tekevää myrkkyä. Tintti lähtee Šanghaihin selvittämään tapahtumia ja ajautuu taas kansainvälisen huumekaupan pyörteisiin.
Sininen lootus on merkittävä teos Tintti-kataloogissa, sillä siitä alkavat valistuneemmat ja paremmin tutkitut tarinat. Aikaisemmat albumit syyllistyvät melko raskaisiin stereotypioihin ja kiinalaisistakin on aikaisemmissa albumeissa melko synkeä kuva.
Hergén negatiivista kuvaa kiinalaisista oli vain vahvistanut boksarikapinan uutisointi, mutta nyt eräs katolinen pappi saattoi Hergén kontaktiin kiinalaisen vaihto-oppilaan kanssa, josta tuli Hergélle läheinen ystävä ja jonka avulla Sinisen lootuksen kuva kiinalaisista on huomattavasti myönteisempi ja inhimillisempi. Japanilaiset esiintyvät albumissa hurjemmassa valossa, mutta albumi oli tiettävästi hyvin suosittu Japanissa, joten kuvaus ei taida olla siltä osin erityisen loukkaava.
Suuria sisällöllisiä eroja tässä alkuperäisversiossa ei vuoden 1946 värilliseen laitokseen ole. Sivuja on tuplaten, mutta materiaalia ei, vaan kyse on ruutujen koosta ja taiton tiiviydestä. Kaunis kovakantinen kirja on edelleen ilo silmälle.