Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Tykkään neuloa siksi että se tekee rentoutumisesta tehokkaampaa. Kyllä, juuri sitä ristiriitaa neulominen tarkoittaa. Päässä humisee rankan päivän jälkeen, mutta tunnin neulomisen jälkeen tuntuu siltä kuin olisin levännyt kaksi tuntia.”
Tämän tunteen voi varmasti jokainen innostunut neulomisen ja muidenkin käsitöiden harrastaja jakaa. Eikä tarvitse neuloa edes tuntia, vaan vähempikin hetki muuttaa jo mieltä. Kuten Erlandsson aiemmin mainitsee, jopa tv-sarjojen (tai urheilun minun tapauksessani) katselu muuttuu tuottavaksi, kun neuloo samalla.
Sininen lanka on meille himoneulojille ylen viehättävä kirja, se puhuu juuri niistä asioista, jotka jokainen neuloja ymmärtää, mutta muut välttämättä eivät. Neulomista, virkkausta ja muita käsillä tehtäviä töitä on harrastettu vuosisatoja eri muodoissa, mutta minulle jäi tästä kirjasta erityisesti mieleen Saksan Buxtehudesta 1300-luvulta lähtöisin oleva maalaus, joka esittää neulovaa Neitsyt Mariaa. Marialla on käsissään mitä ilmeisimmin viidellä sukkapuikolla tehtävä paita, ja hänen jaloissaan makailee veikeän näköinen Jeesus-lapsi lukemassa kirjaa. Kuvan tunnelma on rauhallinen ja samalla äärimmäisen kulturelli.
Erlandsson avaa neuleiden historiaa monella tavoin hyvin informatiivisesti muttei lainkaan kuivasti. Hänellä on ikään kuin pilke silmäkulmassaan koko ajan. Enpäs tällaistakaan tiennyt tuttujen termien takaa: ”Lordi Cardigan lainasi nimensä villatakille ja lordi Raglan tyköistuvalle raglanhihalle, jonka ansiosta neulepaita näytti paremmalta puvuntakin alla.” Näitä neulomisen kulttuurihistoriaan liittyviä tietoja ja anekdootteja kirjassa on lukuisia.
Paitsi neulomiselle kirjassa omistetaan tilaa myös lampaille ja muille eläimille, joiden turkkia me neulojat saamme töissämme käyttää. Akryylilanka on sen sijaan vaiettu kuoliaaksi. Entä sitten lankojen kerääminen? Siitä moni neuloja osaisi varmasti sanoa sanasen. ”Yksikään neuloja ei tarvitse enempää lankaa”, Erlandsson toteaa kuivasti. Entä sitten keskeneräiset työt? Ei kai niitä suinkaan kenenkään kaapeissa loju. Voi voi. Kirjoittaja mainitsee ahvenanmaalaisen tekstiilitaiteilija Hannele Ögårdin, joka oli penkonut varastojaan ja löytänyt lähes sata kesken jäänyttä työtä. (Erlandsson ei mainitse, että ainakin suomalaisessa neulekulttuurissa niitä kutsutaan Ufoiksi: Un-finished objects.)
Kirjan lopulla viitataan vuonna 2014 tehtyyn tutkimukseen nimeltä Knitting and Well-being. Sen mukaan ”neulomisella voidaan hoitaa kipua, mielenterveyttä ja riippuvuuksia ja että neulominen ryhmäterapiassa lisää luovuutta ja merkityksellisyyden tunnetta (jokainen ompeluseuraan kuuluva tietysti tietää tämän jo).”
Ihana kirja meille neulojille! Ehkä sen perimmäinen viehätys ei aivan aukea muille, mutta itse luin tämän teoksen kerrassaan hurmaantuneena. Hyvä, että tällaistakin kirjoitetaan ja kustannetaan ja vielä käännetään suomeksi.
