Suomesssa eletään vuotta 1940, välirauhan aikaa. Maassa on kuitenkin rauhatonta. Valpo toimii aktiivisesti ja varsinkin omasta mielestään menestyksekkäästi. Kaikkia epäillään jos mistäkin. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti poliittinen jännäri, vaan keskittyy kuvaamaan murhatutkimuksia, joita johtaa Valtiollisen poliisin ylietsivä Mujunen, jo Valkoisesta hehkusta tuttu mies. Tarinassa esiintyy myös ennen talvisotaa ja sen jälkeen maassamme vaikuttaneita henkilöitä, niin todellisia kuin fiktiivisiäkin.
Aulangon hotellin savupiippuun kuolleen Sirkka Sarin tapausta tutkitaan ja mahdollista murhaajaa etsitään. Revolveria kantava, talvisodasta myöhästynyt amerikansuomalainen gangsteri ja saksalainen fasisti ovat romaanin varsinaisia pahiksia, joilta sujuu naisten tappaminen ja pahoinpiteleminenkin. Poliittista toimintaa kuvataan muun muassa Hakaniemen torin mellakan ja pinonpolton yhteydessä sekä Neuvostoliiton vakoojien onnettomissa tiedonsaantiyrityksissä. Kommunistit pitävät kokouksia ja lähettävät miehensä Lappiin hankkimaan tietoja saksalaisten sotilaiden puuhista.
Mujunen kohtaa hautausmaalla liettualaisen, Ilse Andersin, ja hänen sydämensä värähtää. Mujusen kärsimykset eivät ole kuitenkaan vielä loppuneet. Nainen kokee lopulta oman kohtalonsa kirjan loppuvaiheissa Petsamon Liinahamarissa ja Mujuselle jää vain kosto. Jäämeren hyisellä rannalla näytellään loppunäytös, jossa Mujusenkin usko ihmisiin joutuu koville. Mujusta kieputetaan tapahtumien pyörteissä edelleen. Kuka tai mikä on Sininen aave?
Aseet puhuvat, puukot heiluvat ja ruumiita tulee, mutta väkivallalla ei kuitenkaan mässäillä. Kovien ja kylmien rikollisten lisäksi mukana pyörii harmiton toimittajapari Ossi Koho ja Sanna Rytkönen, joiden toilailuista ei voi olla pitämättä.
Kirjassa on melkoisesti hulvatonta ja toisinaan synkän mustaa huumoria. Välillä taas ollaan niin epäuskottavien asioiden ääressä, että tätä voisi luulla myös parodiaksi, ehkä tahattomaksi sellaiseksi. Kirja on kuitenkin omalla tavallaan laadukas, ajankuva on kohdallaan ja faktatkin tuntuvat pitävän. Ei vähämerkityksellistä tämäkään. Kirjan parissa viihtyy merkillisen hyvin ainakin yhden illan, se vie mukanaan eri aikakauteen, erilaiseen Suomeen kuin me muistamme tai tunnemme. Dekkareiden ystäville Sininen aave on taas hieman erilainen makupala sekä ajankohdaltaan että aiheiltaan.