Kirja alkaa reippaasti: Novy Petrogradiin sataa taivaalta puhelimia. Takapajulaplaneetalle on saapunut mystinen Festivaali, joka tarjoaa köyhille ja teknologiarajoitteisille siirtolaisille kaiken, mitä he ikinä haluavat, kunhan Festivaali saa vastineeksi viihdettä, uutta informaatiota.
Tälle ei luonnollisesti planeettaa hallitseva totalitaristinen Uusi tasavalta lämpene, joten sotatoimia on luvassa. Sotalaivaston kyytiin päätyvät YK-diplomaatti Rachel Mansour ja Maasta kotoisin oleva insinööri Martin Springfield, kirjan varsinaiset päähenkilöt. Sotaretkestä seuraa huolella kuvattuja avaruustaisteluja ja runsaasti toimintaa.
Kirja ei ole tiedonkulun vapautta koskevan sanomansa kanssa erityisen hienovarainen. Se ei haittaa; tarina on kiinnostava, ja Stross kuvaa avaruustaisteluja hyvin. Herkimmille kirjan vahva tieteellinen ote on varmasti liikaa – Singularity Sky on verrattain kovaa ja teknistä scifiä. Jos se ei ole ongelma, Singularity Sky on hyvää scifi-viihdettä.
Iron Sunrise jatkaa tarinointia samassa maailmassa, vaikka ei suoranainen jatko-osa olekaan.