Sin City -kirjat ovat sarjakuvan vastine film noirille. Frank Millerin tarinat rakentuvat hyvin perinteisille kliseille: yö on ikuinen, sateinen ja pimeä, kaupunkien kujat armottomia, miehet alkoholisoituneita ja väkivaltaisia, naiset kauniita ja petollisia. Sankarit ovat kunniallisia, mutta kaltoin kohdeltuja. Poliisit ovat korruptoituneita ja pahojen puolella. Kovaksi keitettyjen dekkarien ystäville maailma on tuttu.
Millerin piirrosjälki on uskomattoman kaunista. Kuvat rakentuu vahvoista mustista pinnoista, joille kontrastia luo puhdas valkoinen. Sin Cityssä ei ole harmaan sävyjä, vain mustaa ja valkoista. Frank Miller tekee asiat selviksi hyvin minimalistisesti, vailla tarpeettomia yksityiskohtia. Piirrosjälki on nopealukuista ja luo juuri oikeanlaisen pohjan tarinoille.
Eri kirjoissa esiintyvät osittain samat henkilöt samoissa ympäristöissä. Miespääosan esittäjät vaihtuvat, mutta kaikki ovat tismalleen samanlaisia. Kirjoja ei ole välttämätöntä lukea järjestyksessä. Omat suosikkini ovat Keltainen äpärä ja Kohtalokas tappo. Keltainen äpärä varsinkin on hyvin julma kertomus, jota ei ole ilo lukea – ja silti tarina on nautittava.