Joulu on tulossa ranskalaisessa pikkukylässä vuosituhannen vaihteessa. 12-vuotias Antoine viihtyy itsekseen metsässä, ja saa usein seuraa naapurin 6-vuotiaasta Rémi-pojasta. Sitten kiivauden puuskassaan Antoine lyö Rémiä ja tämä kuolee. Antoine kätkee ruumiin, mutta syyllisyyttään hän ei pääse pakoon.
Moneen kertaan palkittu ranskalainen rikoskirjailija Pierre Lemaitre tutkii Silmukassa varttuvan lapsen sielun syvimpiä sopukoita. Ja todella syviin vesiin Antoine joutuukin. Silmukka on hieman erilaista Lemaitrea aiempaan Verhoeven-trilogiaan verrattuna, eikä pelkästään siksi, että näkökulma on lapsen. Verhoeven-trilogiassa väkivalta oli räjähtävää, brutaalia ja veristä. Nyt ollaan psykologisen trillerin ytimessä. Antoinen synnintunto ja kiinnijäämisen pelko, varmuus epäilyksenalaisuudesta peilautuvat pienen kyläyhteisön henkilöiden toimintaa vastaan.
Kirjan lopussa Lemaitre luettelee muutamia suoria ja epäsuoria kirjallisia vaikuttimiaan Sartresta Simenoniin, Homeroksesta Umberto Ecoon. Yllättäen joukosta puuttuu Silmukan melko läheinen hengenheimolainen: Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Antoinen ahdistus muistuttaa Raskolnikovin kuumeista maniaa.
Lapseen kohdistuvasta henkirikoksesta kirjoittaminen on vaativaa puuhaa, eikä sellaisesta lukeminenkaan niin kovin helppoa ole. Pierre Lemaitre on kuitenkin loistava kirjoittaja, joka osaa pitää lukijan koukussaan. Lemaitren erityistaito on yllättävien juonikuvioiden rakentelussa, ja myös Silmukan vaiheet ovat huolella rakennellut. Psykologisten trillereiden ja laadukkaiden rikosromaanien ystäville Pierre Lemaitren Silmukka on oivallinen valinta. Suosittelen!