Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Atte Koskinen (s. 1997) on runoilija, jonka esikoiskokoelma Silmittömyys ylti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaiden joukkoon. Runoilijuuden lisäksi Koskinen työskentelee Tuli & Savu -lehden toimittajana ja opiskelee filosofiaa.
”Kuinka paljon noihin väleihin mahtuukaan, ja mitä / ja millaista tilaa ne oikein rakentavat”, kirjoittaa Koskinen ja voisi kirjoittaa omasta kokoelmastaan. Hän ei ole kirjoittajana runsassanainen, vaan tyyli kallistuu fragmentaarisen ja aforistisen puolelle. Asettelusta tulee mieleen Olli-Pekka Tennilän teokset, mutta tyylillisesti tässä ei ole Tennilän kielellä leikittelyä. Koskinen tekee niukkoja, mutta kiinnostavia huomioita maailmasta.
Silmittömyys luotaa ihmisten välistä etäisyyttä. Mitä kaikkea siihen väliin mahtuukaan! ”Ja miten lähes kaikki minusta huomaamattani tihkuva / saakaan uuden elämän kasvoillasi, / / vastaansanomattomasti tunnistavilla.” Minä luen tätä kokoelmaa jotenkin rakkaudentäyteisenä, tässä on paljon herkkää ja ilahduttavaa hienovaraisuutta. Paljon lainattavaa, paljon sellaista, mitä voisi omalle rakkaalleen siteerata. ”Että jokainen toinen asento, tila, aika, / olisi sydäntäsärkevällä tavalla väärä.
Miten ilahduttava tämä kokoelma onkaan. Monessa kohtaa runot onnistuvat koskettamaan, jokin tunne soi ja liikahtaa. Tekstit liikkuvat hyvin abstrakteilla tasoilla, mutta silti tämä toimii. Ehkä jonkun toisen lukijan tämä etäinen taso jättää kylmemmäksi. Helsingin Sanomien arvostelussa toimittaja jäi esimerkiksi ihmettelemään ilmaisua ”kaatuvan salon huipun määrätietoisuus”, joka minulle tuntuu jopa kouriintuntuvan konkreettiselta: jos salko kaatuu, sen huipun kaari kohti maata on todellakin määrätietoinen liike. Koskisen lukijan ajattelulle ja kokemukselle jättämä tila on minun makuuni kohdillaan.
Siis: ilahduttava runokokoelma. Vuoden parhaita esikoisia, uskallan tässä kohtaa jo sanoa!
Kun katsoo ympärilleen ei näe kieltoa missään,
vain suurta myöntöä, kaiken.
