Rikoskirjailija Arttu Tuominen on julkaissut täsmällisesti kirjan vuodessa. Hänen Labyrintti-sarjansa, jonka aiemmat osat ovat Muistilabyrintti (2015) ja Murtumispiste (2016), täydentyy nyt uudella kirjalla, Silmitön.
Siinä entinen poliisi Janne Rautakorpi palkataan Porin poliisilaitokselle konsultiksi tutkimaan kunnallispoliitikko Karo Järvelän murhaa; Järvelä on löytynyt merestä silmät päästä kaivettuina. Hän oli ympäristöaktivistien ja kalastajien kanssa vastustanut Solumare Oy:n hanketta, jossa on tarkoitus ruopata Porin edustalta merisoraa.
Alusta asti tuntuu varmalta, että Järvelän murha liittyy tähän ympäristölle vahingolliseen hankkeeseen, mutta miksi murhan uhrista on tehty silmätön? Onko hän kenties nähnyt jotain, mitä ei olisi pitänyt? – Rautakorpi saa tutkimuksissaan avukseen yllättäen Greenpeace-aktivistin Venla Jokisen, joka on juuri vapautunut venäläisestä vankilasta kiivettyään öljynporauslautalle.
Silmitön muistuttaa kovastikin rakenteeltaan Tuomisen aiempia kirjoja: rikokseen osallisia tai sellaisiksi epäiltyjä kuvataan kirjan alussa laveasti; osansa tästä kuvailusta saavat myös eräät poliiseista, etupäässä tietysti Rautakorpi, joka kärsii kroonisista kivuista ja pitkittyneestä surureaktiosta vaimonsa ja tyttärensä kuoleman jälkeen.
Henkilökuvaus on oikein taitavaa ja vivahteikasta. Sitten kirjan lopussa on hurja toimintaosa, jossa ei todellakaan vauhtia ja actionia puutu.
Kyllä Tuominen on minusta kehittynyt kirjailijana teos teokselta, ja odotan mielenkiinnolla sarjan päättävää neljättä osaa, jonka pitäisi ilmestyä syksyllä 2018.