Esikoistyttären itsemurha vie Englantiin asettuneen Etsukon muistot takaisin Nagasakiin. Toisen maailmansodan päättymisestä on vasta muutamia vuosia, ja Etsuko on raskaana. Naapuritalossa asuu Sachiko ja hänen pieni tyttärensä. Sachikolla on amerikkalainen rakastaja, ja he ovat muuttamassa pois. Mutta nämä muistot ovat epätarkkoja, outoihin detaljeihin ja symboleihin takertuvia fragmentteja, joiden todenperäisyydestä on vaikea saada selkoa.
Vuoden 2017 nobelistin Kazuo Ishiguron esikoisteos Silmissä siintävät vuoret ärsytti minua pitkään. Kirjan dialogi on toisteista jankutukseen saakka, eikä mitään oikein sanota suoraan. Henkilöhahmoista on vaikea saada otetta, eikä kukaan heistä ole erityisen sympaattinen. Mutta sujuvalukuista kirjaa oli silti helppo kahlata eteenpäin, ja lopulta ymmärsin: kirjassa ei olekaan tarkoitus kertoa siitä, mistä kirja oikeasti kertoo. Kaikki päähenkilölle merkittävät tapahtumat – Nagasakin ydinpommi, Etsukon avioliiton hajoaminen, lasten syntymät, muutto Eurooppaan, lapsen itsemurha ja niin edelleen – jätetään lukijan kuviteltavaksi. Oikeastaan aika hieno kerrontakeino. Silmissä siintävät vuoret jättää paljon tulkinnanvaraa lukijalle. Käsittelimme teosta lukupiirissämme, ja meillä oli neljä tasavahvaa ja silti lähes täysin toisistaan poikkeavaa tulkintaa siitä, mitä Ishiguro ajoi teoksellaan takaa. Jopa siitä, montako henkilöhahmoa teoksessa oli, oli tiettyä erimielisyyttä!
Kannattiko Silmissä siintävät vuoret siis lukea? Ilman muuta kannatti. Loppua kohti kirja parani huomattavasti, kun aloin ymmärtää, mistä siinä oli kyse. Japanilaisten tapojen kuvauksena se on vähän omituinen, ja kuinka todenmukainen, siitä on vaikea sanoa mitään. Kannattaa kokeilla!