Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä nuorille ja ehkä erityisesti nuorille aikuisille suunnattu romaani puhuu vakavista ja osin ahdistavistakin asioista: mielen sairaudesta, bipolaarihäiriöstä, sekä itsemurhasta. Se kertoo abiturienttien Viljan ja Joelin välisestä ystävyydestä, johon tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö tunkeutuu kolmanneksi, levittää pahoja lonkeroitaan ja johtaa lopulta kuolemaan.
Vilja ja Joel ovat siis ystäviä jossain tarkemmin nimeämättömässä pohjoisessa kaupungissa. Vain ystäviä, jos näin voi sanoa, sillä tekstistä käy aivan ohimennen ilmi, että Vilja rakastaa tyttöjä eikä siksi kykene tai haluakaan ryhtyä varsinaiseen parisuhteeseen Joelin kanssa. Niinpä Joel seurustelee kauniin Juulian kanssa, joka sitten onkin perinteisesti kuvattu blondi viljapellon värisine hiuksineen: Joel toteaa, että Juulia on helppoa seuraa, koska hänen kanssaan ei tarvitse vaivata aivojaan kuten Viljan kanssa. Mutta abivuonna Joel alkaa muuttua uhkaavalla tavalla. Hän valvoo ja valvoo, koska aika menee kuulemma vain hukkaan nukkumalla. Ajatukset sinkoilevat päässä kuin flipperin pallot, mutta se tuntuu vain upealta, sillä kaikki tuntuu ylipäänsä euforisen hienolta. Joel on siis maniassa tai ainakin hypomaniassa, touhuaa kaikenlaista saamatta juuri mitään valmiiksi. Mutta sitten, kuten sairaudenkuvaan kuuluu, tulee romahdus, ja Joel vaipuu syvään masennukseen, jossa jo pelkkä sängystä nouseminen tuntuu liian suurelta ponnistukselta. Vilja seuraa tätä asioiden kulkua avuttomana. Kukaan ei oikein osaa auttaa, eivät Joelin sympaattiset vanhemmat, ei terapeutti eikä Vilja itse. Ja lopulta tapahtumat vyöryvät vääjäämättömyyteen: Joel ei jaksa enää ja tekee itsemurhan, joka tietenkin ravistelee hänen lähipiirinsä loputtoman surun suohon.
Riina Mattila on tehnyt hyvää työtä kirjoittaessaan tämän romaanin. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on vaarallinen sairaus, joka vielä 10-20 vuotta sitten oli pahasti alidiagnosoitu. Joku voisi väittää, että sitä jopa ylidiagnosoidaan näinä aikoina, että siitä on tullut julkkisten ja erityisesti eri alojen taiteilijoiden muotisairaus. Mutta enpäs tiedä. Ja ainakin Joelin tapaus on kirjassa kuvattu niin uskottavasti ja selkeästi, että epäilystä taudin aitoudesta ei ole. Mattila kirjoittaa kauniisti sortumatta kuitenkaan mielen sairauden romantisointiin, mikä olisikin vakava virhe ja pilaisi sen autenttisuuden, joka tekstistä nyt huokuu. Myös Viljan ja Joelin vanhempien suru pojan itsemurhan jälkeen on kuvattu vakuuttavasti.
Suosittelen siis tätä kirjaa sen vakavista ja surullisista teemoista huolimatta. Niilläkin on paikkansa, ja Riina Mattila osaa täyttää sitä paikkaa erinomaisen vakuuttavasti.
