Viime vuonna luin Päivi Taussin kirjan Katrin kahdet kengät, joka kertoi veljensä kanssa Inkeristä Suomeen paenneesta Katrista. Katri perusti perheen ja eli Kotkan seudulla 1900-luvun alussa. Sillalla käy tuuli on löyhästi jatkoa tälle kirjalle, sillä henkilöt ovat Katrin jälkeläisiä, pikkuserkkuja, ja ollaan nykypäivässä.
Ilona ja Kaarina haluavat tietää, mitä ennen tapahtui. He haastattelevat pikkuserkkuaan Arvia. Eritoten mielenkiintoista oli se, mitä tapahtui Inkeriin jääneille. He pääsevät kukin ”ääneen” vuorotellen. Lisäksi mukana on haamuja, kuten Katri, joka miettii asioita ”haudan takaa”.
Päivi Taussi tempaa lukijan mukaan maahanmuuttajien maailmaan, kuinka se heijastuu jälkipolville ja miten ja milloin asioista on puhuttu.
Ollaan välillä vuodessa 1990, jolloin Arvi pakkasi perheensä, hyvästeli äitinsä ja muutti Petroskoista Suomeen. Pian hän tapasi sukulaisiaan, pikkuserkkujaan Ilonaa ja Kaarinaa. He halusivat Arvin kertovan kaikkea sukulaisistaan, jotka jäivät, mutta Arvi vähän nihkeästi kertoi. Kun sitten alkoi kertomaan, oikoi vääriä käsityksiä ja olettamuksia.
Pidin kirjan kivasta tyylistä, joka kuitenkin antoi vaivihkaa tietoa siitä, millaista se on ollut, kun olot muuttuvat ja on paettava. Ne jotka jäävät, saavat kärsiä. Surullista.