Marjut Pettersson on julkaissut aiemmin kaksi kirjaa, jännitysromaanin Pohja sekä dekkarin Niin kuin sinä sen muistat, joista jälkimmäinen on jäänyt minulta lukematta, mutta enpä taida enää jättää häneltä mitään väliin, sillä Pettersson on luonut erikoisista lähtökohdista oikein näppärän rikosromaanin.
Jiri Raivio, johon lukijat ovat saaneet siis tutustua jo yhdessä kirjassa, on virkaatekevä rikosylikomisario länsiuusimaalaisessa pikkukaupungissa. Kaupungissa vallitsee kaikkien aikojen intiaanikesä. Syyskuun helteessä on vietetty nuoren konstaapeli Koistisen riemukkaita häitä, joista ei-niin-pidetty konstaapeli Ilmari Hauru on jäänyt ilmeisesti joron jäljille, kun hän ei ole palannut kotiin vielä seuraavanakaan aamuna. Mutta Hauru löytyykin sitten murhattuna tavalla, jollaisesta en olekaan aiemmin lukenut: hänet on kyllä ammuttu ihan perinteisin menoin, mutta poliisin juhla-asu huolellisesti silitettynä – siis poltettuna – yllään. Lisäksi hän on jo toinen paikkakunnan poliisi, jolle näin on käynyt. Julmasta silittäjämurhaajasta ei tietenkään löydy aluksi johtolangan häivääkään; Jiri Raivio, joka ei hänkään ole kovin suosittu työtoveriensa keskuudessa, saa vielä ovelleen lappusia, jossa häntä uhkaillaan vakavasti. – Romaanissa kulkee myös toinen kerrontataso, jossa mitä ilmeisimmin murhaaja kertoo karusta nuoruudestaan ja kehityksestään siksi mitä hänestä myöhemmin tuli.
Juoni saattaa tällä tavoin kuulostaa vähän keinotekoisesti punotulta, mutta itse asiassa Pettersson osaa kuljettaa sitä taitavasti lukijaa harhautellen puolelle jos toiselle aivan kuin se nuori jalkapalloilija, jonka elämää tuo toinen kerronta valottaa. Henkilöhahmotkin ovat uskottavia ja varsinkin keskiössä oleva Raivio sopivan ristiriitainen: toisaalta vähän ärsyttäväkin besserwisser, joka on kiintynyt akvaariokaloihinsa kuin konsanaan Jaana Lehtiön poliisi Kutvonen, mutta toisaalta hän herättää empatiaa ja myötätuntoa. Myös sivuhenkilöt ovat mukavan moninaisia, kärjessä feminismiä saarnaavaa poliisipäällikkö Malla Suni, jonka nimestä edesmennyt seksistinen ja naisia ylenkatsova Hauru oli tietenkin kehitellyt ylen hauskan mallasuni-yhdyssanan.
Oikein luettava dekkari siis, ja jään kiinnostuneena odottamaan Petterssonilta jatkoa.