Kun hetki sitten lähdimme kolmevuotiaan poikani kanssa tutustumaan Tiina Nopolan kohta 20-vuotisjuhliaan viettävään Siiri-kuvakirjasarjaan, oli oikeastaan heti selvää, että Siirin matkassa olisi jatkettava – ja pian. Onneksi vuosien saatossa Siiri-kirjoja on ehtinyt kertyä jo lähemmäs parikymmentä, joten luettavaa riittää.
Sarjan toisessa osassa, Siiri ja yläkerran Onni, Siiri saa enemmän kuin mieluisan tehtävän yläkerran herra Pilvisen pyytäessä häntä hoitamaan pientä Onni-koiraansa. Onni on ujo, viihtyy lähinnä taskussa ja on tottunut käymään oikeastaan vain kirjastossa. Kun Onni sitten saapuu, lähtevät Siiri, Onni ja kolme Ottoa – joihin saimme tutustua sarjan ensimmäisessä osassa – yhdessä puistoon. Siiri houkuttelee ujon Onnin taskusta esiin, mutta voi ei, se katoaa. Siiri on suunniltaan; mitä hän nyt sanoo herra Pilviselle?! Lapset lähtevät tietysti etsimään holhokkiaan.
Kuinka kaikki päättyy, selviää tarinan myötä, mutta meillä sitä seurasi tuttu toive: ”Uudestaan!” Näin ollen suositus lienee ilmeinen, Siiri-kirjat uppoavat mainiosti ainakin meidän kolmevuotiaaseemme. Ja kyllä täytyy itsekin todeta, että mielelläni otan seuraavankin osan luentaan. Niin sarjan henkilöhahmot kuin kerrontakin miellyttävät minua niin ikään. Eiköhän tämä sarja ole käytävä läpi kokonaisuudessaan.