Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kolmannessa Siiri-kirjassa Siiri ja sotkuinen Kerttu Siiri on matkalla pikku-Oton syntymäpäiville tavatessaan uuden tytön. Tyttö on outo; pomppii kuralätäkössä, kierii maassa ja on kaikin puolin likainen. Kun niin ikään syntymäpäiville tulossa olevat keski-Otto ja iso-Otto eivät ole saada silmiään irti erikoisesta tytöstä, Siiri kimmastuu. Tyttöhän on ihan typerä! Kun samainen sottapytty ilmestyy vielä syntymäpäiville, osoittautuu pikku-Oton serkuksi ja heittää Siiriä lihapullalla, päättää Siiri jättää tyhmät juhlat ja palata kotiin. Kaikki on yhtäkkiä pilalla ja Ototkin ovat vain lapsellisia hölmöjä, sellaisia jotka haluavat hyppiä kuralätäköissä ja pitävät Kerttua kivana, kivempana kuin häntä. Yöllä Siiri näkee outoa unta: hän on sotkuinen kuin Kerttu ja Otot ovat taas hänen ystäviään. Pitäisikö Siirinkin siis alkaa sotkuiseksi? Ja kuinka Kerttu seuraavana päivänä onkin siisti ja puhdas kuin pulmunen?
Kahden ensimmäisen Siiri-kirjan hullaannuttama pikkulukijani innostui tästä kolmannesta niin ikään. Se oli luettava heti kättelyssä useita kertoja ja tarina herätti niin kiinnostusta kuin kummastustakin. Miksi Kerttu oli niin kovin likainen? Täytyy kyllä myöntää, että itsekin vähän ihmettelin tämänkertaisen tarinan juonikuviota. Mutta mikäs tätä oli taas lueskellessa; ainakin kohderyhmään se osui ja upposi, herätti tähänastisista Siireistä eniten keskustelua ja oli kuulemma sarjan tähän mennessä paras osa. Hieman vanhempien lasten kanssa teos olisi niin ikään oivallinen väline mustasukkaisuuden käsittelyyn.
Siis suosittelen; niin tätä kuin koko sarjaakin.
