Alkuvuodesta kolmevuotiaan poikani kanssa aloitettu tutustuminen Siiri-kirjoihin eteni jälleen yhden askeleen, kun lukulampun alle saatiin sarjan neljäs osa, Siiri ja kamala possu. Niin Siiri kuin hänen kanssaan vakituisesti pörräävät kolme Ottoa ovat tulleet jo siinä määrin tutuiksi, että itsekin odotan aina vaan suuremmalla innolla, mitä tuleman pitää.
Tällä kertaa tilanne on kerrassaan huolestuttava. On nimittäin niin, että Pupuun on ilmestynyt reikä, vanua vatsasta syöksevä reikä. Kun äiti epäilee mahdollisuutta paikata haurasta Pupua ja vielä kyseenalaistaa Pupun pitkäikäisyyden – Pupu on tismalleen Siirin ikäinen – päättää Siiri ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ryntää Pupuineen ulos ovesta.
Mutta mitä sille pitäisi tehdä, miten se oikein paikataan? Ketkäpä muutkaan kuin Otot tarjoavat hetimmiten auttavaa kättään ja pohdinnan tuloksena lapset saapuvat Lastensairaalan kautta nallesairaalaan, jossa huolestunut Siiri saa peitellä Pupunsa kerrossänkyyn odottamaan omaa hoitovuoroaan.
Kotona ikävä valtaa Siirin. Sairaalasta kerrotaan, että Pupu ei vieläkään ole terve, mutta tilalle on mahdollista saada joku muu lelu. Seuraavana päivänä se sitten saapuu, joku-muu-lelu. Ja se on ihan kamala, kasvaa pelottavaksi jättiläiseksikin. Pupua kohtaan koettu ikävä itkettää Siiriä yhä enemmän.
Loppuratkaisua tietenkään paljastamatta toteamme poikani kanssa ykskantaan, että Siiri-kirjat kannattaa ehdottomasti ottaa luentaan. Tiina Nopolan nokkelat tarinat yhdessä Mervi Lindmanin mainion kuvituksen kanssa ovat oikein hyvää lastenkirjallisuutta. Sellaista joka pitää lukea uudestaan ja uudestaan. Meillä pikaiseen uudelleenluentaan on päätynyt Siiri-kirjoista jokainen, jopa tämä Kamala possu, vaikka sen kohdalla toista lukukertaa odoteltiin ehkäpä hieman muita kirjoja kauemmin – koska se possu oli niin kamala.