Siiri istuu unisena aamupalapöydässä, kun äiti tipauttaa hänen puuronsa päälle jotain mielenkiintoista. Pienet vihreät pallukat paljastuvat kurpitsansiemeniksi ja eipä aikaakaan, kun toimelias Siiri on jo hypännyt tuolistaan taskussaan neljä toiveita herättävää uuden kurpitsaelämän mahdollista alkua. Yksi hänelle itselleen, kolme tietysti kolmelle Otolle.
Alkaa kuumeinen odotus. Vielä kuumottavammaksi se muuttuu, kun Ottojen siemenet alkavat yksi kerrallaan itää, eikä Siirin taimi puhu eikä pukahda. Siirin kun pitäisi päästä jo kohta kurpitsajuhlia järjestämään. Pikkuhiljaa selviää, että Siirin kurpitsa on ujo, kaino pieni tapaus, joka haluaa pysytellä piilossa. Mutta Siirilläpä on jalo ystävä, pikku-Otto, joka saa tämänkin ongelman suitsait ratkottua.
Siiri ja kaino kurpitsa on taas kiva Siiri-kirja, sarjastaan jo kahdeksastoista osa. Siiri ja Otot puuhailevat mielenkiintoisen teeman ympärillä, vastoinkäymisiltä ei vältytä tälläkään kertaa ja lopulta kaiken takaa löytyy aina ystävyys. Siiri-kirjat ovat oikeita hyvän mielen kirjoja, joita tekee mieli suositella kaikille leikki-ikäisille kuuntelijoille ja heidän lukijoilleen.