Leena Landerin kolmas romaani (v. 1984) vie ajassa ja paikassa kauas. Kerronta tosin on ajallisesti kaksijakoinen. Menneiden tapahtumien rinnalla ovat nykyhetkeen sijoittuvat Tean kirjeet. Tarina kertoo pääosin tahitilaissaarelle ajatuvasta miehestä, hänen elämässään sekä sielussaan tapahtuvista muutoksista.
Romaanin kirjoitustyyli on haastava, sillä kirjassa on monta minähahmoa, jotka kertovat vuorollaan tapahtumista. Kerronta pysyy kuitenkin sujuvana ja alkuasukasheimon henkilöiden näkökulmasta asioiden seuraaminen tuo hyvän lisämausteen. Kulttuuriero jokapäiväisessä käyttäytymisessä sekä kyseenalaisten tekojen hyväksymisessä on ollut todella suuri. Vapaa ja vastuuton seksi voi kuulostaa hyvin houkuttelevalta, mutta viehätys saattaa kadota kun se muuttuu arkiseksi asiaksi ja tuo lieveilmiöitä mukanaan.
Kirjassa on paljon henkilöitä, mutta niistä selvästi tärkein on Tahitille päätyvä Peter. Hänessä tapahtuvat muutokset ovat todella hienosti kuvattu ja mainio esimerkki siitä, kuinka ympäristö alkaa muokata ihmistä. Siipijumala osoittaa, että myös Landerin varhaisemman tuotannon taso on todella korkea.