Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Helsinkiläisessä lukiossa äidinkieltä ja kirjallisuutta opettavan keski-ikäisen Juhanin tunne-elämä menee sekaisin, kun lukioon tulee toiselle luokalle uusi oppilas, Marianne. Marianne on muiden opiskelijoiden joukosta poikkeava varhaiskypsä teinityttö, lahjakas kirjoittaja, vieläpä erityisen innostunut Juhanin vaativasta opetuksesta. Ja muutenkin tyrmäävä nuori nainen. Juhanin oma avioliitto on päättynyt jonkin aikaa sitten, ja seurana on vain vanheneva ja sairas koira. Jussi Valtosen toinen romaani Siipien kantamat käsittelee hyvin vaikeita aiheita.
Opettaja rakastuu oppilaaseen, eikä tiedä, mitä hänen pitäisi tunteidensa kanssa tehdä. Oppilas rakastuu opettajaan — vai rakastuuko, kiintyy, ihastuu? Miten kuvailla sitä mutkikasta yhteyttä, joka Juhanin ja Mariannen välille kuroutuu, mikä on oikea ilmaus niille omituisille tuntemuksille, ja reaktioille, jotka sitovat kahta ihmistä toisiinsa? Vaikka mitään ei julkisesti paljastetakaan, leviävät koulussa tietenkin juorut sekä opettajainhuoneen että käytävien puolella, ja nimetön loanheitto on välillä varsin tökeröäkin. Juhani on tuskainen, epätietoinen ja epätoivoinen. Marianne taas on välillä huoleton, itsevarma, normaali hauskaa pitävä teini, mutta välillä jotain aivan muuta kuin 17-vuotias rikkaan perheen tyttö.
Jussi Valtonen hätkähdytti minua aiemmin loistavalla Vesiseinä–novellikokoelmallaan, ja nyt vaativasta aiheesta on syntynyt kaunis, älykäs ja herkkä, jos kohta alakuloinen, romaani tulvillaan pakahtumaisillaan olevaa tunnetta ja voimakasta läsnäoloa. Valtosen kielenkäyttö on rikasta, täynnään pieniä kuivan huumorin sivalluksia keskellä surullista pohjavirettä. Siipien kantamat sementoi Jussi Valtosen asemaa suosikkikirjoittajieni joukossa. Suosittelen erittäin lämpimästi!
