Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
On tässä vuosien mittaan yritetty viisastua niin kiinalais-, arabialais-, afrikkalais- ja jopa ruotsalaisviisauksien avulla, vaan eipä taida päällepäin paljon hohkaa! Kovat nimet Seppälä, Aro, Kuusi ja niin edelleen ovat ajan myötä suomennelleet, käännelleet iloksemme ja opiksemme sananlaskuja, mietelmiä, aforismeja maailman turuilta.
’Joka ei kokoa omaisuutta, ei köyhdy’, sanoi kerran intialainen viisas Acharya ruotsalaiselle Axel Fredenholmille karavaanitiellä, so. kirjassa Näin olen kuullut – lienee ainoa neuvo, jota olen osannut toteuttaa menestyksekkäästi läpi elämäni.
On tässä ihka suomalaistakin aforistiikkaa läpikäyty, kuten Erno Paasilinnan Ruumisarkunnauloja. Ja halutessaan Suomen aforismiyhdistyksen kautta pääsee perehtymään nykyaforismikirjallisuuteen tarkemmin.
Samoilla selkeillä aforismijäljillä on Kari Rissanen salamamaisnimisellä kokoelmallaan Siinä nälännäkijä missä tyhjäntekijä. Kustantajana joensuulainen Kirjokansi: ’Kustantamon periaatteista johtuen tämä kirja on painettu Itä-Suomessa, kotimaisin & paikallisin työvoimin verot suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi maksaen.’ Itse kirjailija on kosmopoliitti, kirjan esipuhe on kirjoitettu Portugalissa.
Hyvää suhteutusta Rissaselta jo esipuheessa: Bill Gates ei maailmankeskiössä Karia kummempi. – Vain elämänajan, täydentäisin minä mielelläni.
Hyvin mietelmiin otteen saa, sinuksi päästyään lukee nyökkäillen kuin yhtä tekstiä kirjasen kerralla loppuun saakka. Hyvin tietäen että sellainen on väärinluentaa: aforismeja on haudottava kuin kana munaansa eli yksi kerrallaan. Oli miten oli: maailma tulee kartoitetuksi, auki viilletyksi, monelta kantilta – intiimeistä ihmissuhteista maailmalta kylään tuleviin pakolaisiin.
Lukijana lisäilen innostuneita huudahduksia rivien päihin: piruilua! – totta! – hupsista! – harmillista! – itsestäänselvyys! – jalat tukevasti ilmassa! – opiksi otettavaa! – …
Ambivalenssi on oivaltavan aforismin sielu ja kivijalka, mitä Rissanen kirjassaan hienosti toteuttaa:
”Kun luet tätä, et tiedä mitä toisaalla samaan aikaan menetät…”
”Antakaa minulle ase ja panoksia ja teette minusta pelkurin. Antakaa minulle kynä ja paperia ja teette minusta rohkean.”
”Kauniit ja rikkaat kärsivät maailmassa eniten, sillä he menettävät eniten.”
Eikös noista kolmas olekin kuin alun intialaisen suusta. Siis: ei mitään uutta alla auringon. On toistettava yhä uudelleen, jotta oppisimme elämään. Kumma kuitenkin, kuinka elämäntaito on kadoksissa, vaikka
”Ihminen on oppinut jo pukemaan, lukemaan ja menemään töihin, elämästä hän vieläkin vain puhuu.”