Pikkusiili, tuo lempeääkin lempeämpi ystävä, on jälleen päässyt uuden tarinan keskushahmoksi. Tällä kertaa vietetään mainiota kevätpäivää retkeillen. Hyvin pian pikkusiilille ystävineen paljastuu äitihiiren yllätys ja retkestä kehkeytyy kevääseen heräilevän luonnon tarkkailun ohella myös pääsiäismunien metsästys. Mutta saavat ystävykset metsästää muutakin, nimittäin äitiankan karkailevia pikkuisia. No, kuten arvata saattaa, löytöretket päättyvät iloisiin pääsiäistunnelmiin.
Nopeasti googlailtuani tulin siihen tulokseen, että pikkusiili ystävineen on temmeltänyt jo yli kymmenen kirjan verran. Suosiota siis tuntuisi riittävän. Näin aikuisen näkökulmasta pikkusiili-kirjat nyt eivät ole mitään kovinkaan kummoisesti koskettavia, mutta lapset varmasti innostuvat niistä monella tapaa. Yksi innostaja on eittämättä se, että ne sisältävät aina jonkin ”erikoisefektin”. Tällä kertaa se on jokaiselta aukeamalta löytyvä samettinen tunnustelupinta.
Siis mikäs tässä, pikkusiili tuo varmasti iloisen lukuhetken usean lukulampun alle ja sarjasta innostuvillekin riittää jo paljon metsästettävää.